November 27, 2017

Viiniä Englannista?

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Oliko teillä viikonloppuna pikkujouluja? Itse kävin perjantaina kouluäitien kanssa lähipubissa, mutta ei varsinaisesti oltu vielä tonttuilut mielessä. Tonttuilujen sijaan kävimme perheen kesken viikonloppuna viinitilakierroksella yhdellä Surreyn viinitiloista, Denbiesillä, joka sattuu myös olemaan koko Englannin suurin viinitila. Viiniä Englannista? Saarivaltio ei todennäköisesti tule ihan heti mieleen, kun puhutaan viinimaista, mutta, uskokaa tai älkää, kyllä täälläkin viiniä tehdään.

‘I imagine hell like this: 
Italian punctuality, German humour and English wine’ 
(Peter Ustinov)



Alkosta ei kästtääkseni näitä tämän tilan viinejä saa tai enkkuviinejä juuri muutenkaan, englantilaisia kuohareita sentään oli useampaakin tarjolla, kun nettisivuilta tuotevalikoimaa katsoin. Meidän häissämme muuten tarjoiltiin alkumaljoina englantilaista Ridgeview-kuohuviiniä, jota Alkosta näköjään nettisivujen mukaan saa, tosin ei juuri sitä meidän häissämme tarjottua, jos oikein katsoin.

Marraskuisella kierroksella pysyimme tiiviisti sisätiloissa, myöhäissyksyisissä viiniköynnöksissähän ei juuri ole nähtävää. Sen sijaan meille kerrottiin erinomaisen videon muodossa Denbiesin tilan historiasta ja viinitilan perustamisesta, näimme viinin tuotanto- ja varastotiloja, ja tietenkin lopuksi maistoimme tilan tuotteita.

Denbiesin viinitila on perustettu 1986 vanhan tilan maille, ja etenkin alussa maille istutettiin useita eri rypäleitä, kun uusi viinitila halusi kokeilla, mitkä rypäleet parhaiten menestyvät Surreyn mailla. Maaperä sinänsä on viinille otollinen eli kalkkipitoinen, ja Denbien tilan maat ovat suojaisessa laaksossa ja suotuisasti rinteessä, jolloin kosteus sitoutuu sopivasti kalkkikiveen, mutta kuitenkin liika vesi virtaa rinnettä alas.
Different grapes in different parts of the vineyard.

Making wine is a scientific process...

... but oak barrels are still needed.
Me maistoimme kuohuviinejä, kolmea erilaista. Ensimmäinen oli brut eli kuiva, toinen omenaisempi ja hapokkaampi, ja viimeinen sitten demi sec eli puolikuiva, tosin oppaamme heti myönsi, että onhan se aika makea. Itse olen pääsääntöisesti sitä mieltä, että mitä kuivempi sitä parempi, ja se kyllä päti tässä tapauksessa. Mies oli enemmän toisen viinin kannalla, ja viimeisen, makeamman, julistimme jälkiruokakuohuviiniksi. Oppaamme oli samoilla linjoilla, ja suositteli sitä esimerkiksi kermaisten juustojen kanssa aterian päätteeksi.

Vaikka en ihan täysin yhdy Peter Ustinovin mielipiteeseen, niin onhan se myönnettävä, etteivät englantilaiset viinit oikeasti kilpaile perinteisten eteläeurooppalaisten viinimaiden tuotteiden kanssa. Kuten oppaamme sanoi, englantilaiset viinit eivät ole mikään sijoituskohde, vaan ne on tarkoitettu juotaviksi ja nautittaviksi (& iloittaviksi) hetimiten. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivätkö viinit olisi hyviä ja laadukkaita, ovat ne, mutta ehkä ei kuitenkaan kannata vertailla isompien ja perinteikkäämpien viinimaiden parhaimpiin tuotteisiin.

Suomesta oppaamme innostui - kyllä, heti bongasi vieraan aksenttini ja kyseli alkuperämaata - että teillähän on upeita marjoja ja marjaliköörejä! Ja onhan meillä, kun niitä vaan saisi täältäkin, olisipa hienoa tarjoilla ystäville lakkalikööriä!

Viinikierroksen (kesäisin myös ulkokierroksia) lisäksi tilalla voi nauttia oivan aterian ravintolassa tai rennommin kahvilassa, lisäksi tietysti löytyy myymälä, jossa on viinien lisäksi myös muita englantilaisia herkkuja ja tuotteita. Niin, ja tehdäänhän tilalla myös olutta, ja panimollekin pääsee tutustumaan, taitaa olla ihan tänä vuonna aloitettu nämä panimokierrokset.

Viinitilan vieressä on myös Box Hill ja sen patikointireitit, saatatte ehkä muistaa meidän Stepping Stones -kävelymme.

Ja lapset, eipä unohdeta lapsia, lapset voivat myös osallistua aikuisten seurassa viinitilakierroksille, heille tarjoillaan tilan rypälemehua. Kannattaa myös tarkistaa tilan lastentapahtumat, sillä etenkin koulujen loma-aikoihin tilalla järjestetään hauskoja juttuja lapsille. Me olemme esimerkksi osallistuneet siellä creepy crawlies -tapahtumaan, jossa lapset näkevät ja saavat koskeakin erilaisia ötököitä, liskoja ja käärmeitä - Juniori pääsi pitämään sylissään metrien pituista käärmettä - oli tietysti superinnoissaan samaan aikaan kun äiti koitti pitää välimatkaa ja ilmeitä kurissa...

Denbiesin viinitilalle pääsee Lontoosta ihan kätevästi junalla Victorialta tai Waterloosta ensin Dorkingiin, josta on noin vartin kävely tilalle. Varaa tapahtimiin liput Denbiesin nettisivujen kautta etukäteen, ja jos panimotuotteet kiinnostavat, tarkista nettisivuilta panimokaupan omat aukioloajat.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Linkit:
Denbies
Box Hill (huom. Stepping stones car park on mielestäni lähempänä viinitilaa kuin pääparkkipaikka / reittien virallinen alkamispaikka, postinumero RH5 6BS. Tältä siis pääsee mukavasti Stepping Stones -polulle)


No comments:

Post a Comment