October 04, 2017

Mitä ajattelin tänään - pyöräilystä, englantilaisesta koulusta, Brexitistä ja puutarhanhoidosta

Mitä ajattelin tänään?

Että on aika lopettaa työmatkapyöräily tältä vuodelta. Selvennykseksi lienee tarkennettava, että en siis minä, vaan Mies. Illat pimenevät täälläkin niin, että pyöräily muun liikenteen seassa alkaa olla ihan oikeasti vaarallista vilkkuvista kypärä- ja muista valoista huolimatta. Sitähän se toki on ympäri vuoden, vaarallista, sillä pyörätiet on täällä aika vähissä ja tiet kapeita - eilen kuulemma oli isommanpuoleinen rekka tehnyt hiukan liian läheistä tuttavuutta kyynerpääkosketuksen verran. Onneksi ei käynyt kuinkaan, mutta aika siis pyöräilyn siirtyä talven ajaksi Miehen viikonloppuharrastukseksi.


Että kohta on taas aika kymmenminuuttiselle kehityskeskustelulle lapsen uuden opettajan kanssa. Englantilainen koulujärjestelmä on edelleen monelta osin suuri mysteeri, enkä osaa sitä suomalaiseen nykykouluun kokemusten puutteessa verrata - uskoisin, että suomalainen peruskoulu on muuttunut aika lailla sitten omien kouluvuosien. Jotain kuitenkin kertonee esimerkiksi se, että Juniorin kouluvuoden teemana on supersankarit, ja jännästi vaan opettaja osaa linkittää monipuolista oppimista tähän teemaan. Kuusivuotiaille, joiden keskittymisjänne on ehkä kolme sekuntia, tämä teema on varmaankin ihan nappivalinta.

Johtuuko teemasta vai muusta, en tiedä, mutta Juniori hehkutti tuossa yhtenä päivänä lukujärjestystä ääneen pohtiessani, että jee, handwriting on ihan lempparijuttu koulussa. Eilen etsimme ja nimesimme kotiläksyvihon kartasta ja omasta karttapallosta seitsemän maanosaa, ja mietimme siinä samalla, että missä kaikkialla sitä onkaan tullut matkustettua. Tänään kirjasin lapsen lukulokiin parin viikon aikana kotona luettuja kirjoja, niitä ihan itse luettuja ja myös niitä vanhempien lapselle lukemia.

Että Hesarissa haastateltu professori Arttu Rajantie on osannut hyvin kiteyttää ja konkretisoida varmasti aika monen muunkin britanniansuomalaisen ajatukset nykyisestä asuinmaastaan. ”Sitten vasta tajusin, ettei suuri osa kansasta pidäkään meitä tervetulleina. Sitä on ollut vaikea hyväksyä. Se vie osan itseluottamuksesta.” 

Kansa on Brexitistä selkeästi kahtiajakautunut. Minäkin jotenkin elin omassa kansainvälisessä, koulutetussa, EU-myönteisessä kuplassani, vaikka toisaalta työpaikallani sain kosketuspintaa myös toisenlaiseen Britanniaan. Kohteliaat ja poliittisesti korrektit britit eivät kuitenkaan herkästi politiikasta tai ajatuksistaan avoimesti puhu, joten tulos oli minulle shokki. Miten nämä ihmiset, joiden kanssa olen tehnyt päivittäin töitä, ja jotka lasken ihan läheisiksi, haluavatkin heittää minut ulos maasta? "Eihän me nyt sinua tarkoiteta", on ihan tuttu ja yleinen lausahdus, sen ovat kuulleet lisäkseni aika monet muutkin muunmaalaiset. Mutta ketäs sitten? Minähän olen EU-kansalainen, ja sinähän halusit eroa EU:sta. No, nähtäväksi jää, miten tässä sopassa lopulta käy.
Ajattelin myös, että aurinkoinen syyspäivä englantilaisessa puutarhassa on kuulkaas aikas jees. Kummasti sitä on teinivuosien minähän-en-mihinkään-metsään-mene -ajatukset muuttuneet, ja kolmen vartin autoilu puutarhavierailua varten ei ole nykyisin minkäänlainen ongelma. Wisleyssä olisi riittänyt nähtävää koko päiväksi myös näin syksyllä, mutta kolmekin tuntia oli ihan mukava irtiotto. Edelleenkään en kasveja nimeltä juuri tunne, mutta poispäin ajelin taas virkistyneempänä ja ajatukset paremmassa järjestyksessä.

Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille!

2 comments:

  1. Brexitiä ja kaikkea siihen liittyvää olen itse päättänyt seurata liikaa murehtimatta. Jos pitää lähteä, niin sitten lähdetään. Onneksi meillä ei ole lapsia, lemmikkejä tai muita liikkumista hankaloittavia tekijöitä. Toki olisi ihanaa pystyä suunnittelemaan elämää pidemmällekin kuin vain noin vuoden säteellä.

    Ihania kuvia muuten. On jännittävää seurata, mitä täällä tapahtuu syksyllä ja miten luonto muuttuu verrattuna Suomeen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Samoin täällä yritetään olla liikoja Brexitiä murehtimatta, mutta aina välillä sitä vaan pysähtyy sitäkin pohtimaan. Mutta eipä tässä vielä tiedetä, mitä tuleman pitää, joten... Ja kiitokset, täällä enkkulassa on niin paljon upeita puutarhoja, joissa on ilo käydä!

      Delete