August 25, 2017

Legoland Billund

Terveisiä taas Brittein saarilta! Palasimme reissusta keskiviikkona ja taas ollaan palattu arkeen. Suomi-loma oli tällä kertaa aika pikainen pyrähdys, eipä siitä sen enempää, sen sijaan hiukan kotimatkan detourista eli poikkesimme paluumatkalla Tanskaan ja Legolandiin.


Matka Kööpenhaminasta Billundiin kestää vaihtoineen kolmisen tuntia, mikä oli sitten kyllä ihan yllättävänkin näppärä, sillä juna oli uusi ja siisti, eikä Vejlessä tarvinnut odottaa bussia muutamaa minuuttia pidempään. Meillä oli lennon ja junamatkan välissä mukavasti aikaa lounastaa ja reippailla Kööpenhaminassa, joten ei mennyt ihan pelkäksi reissaamiseksi koko päivä. Saimme junaan vielä paikat kaikille kolmelle vastakkain pöydän ääreltä, joten ihan mukavaahan siinä oli matkustaa. Mies ja Juniori pelasivat laivanupotusta, ja sitä olikin hauska seurata, kun eihän Juniori nyt tietenkään voinut ihan koko aikaa (=hetkeäkään) muistaa pelin sääntöjä ja koitti väännellä niitä sitten omanlaisikseen. Hassu poika. Suosittelen lapsimatkustajille matkaviihdykkeeksi myös esimerkiksi Puuhapinkkaa, jonka parissa vierähtää helposti tovi ja toinenkin.

Tiistai-aamuna olimme hiukan ennen kymmentä Legolandin lippujonossa, ja hetken kuluttua liput kädessä (muista alennuskuponki muropaketin kyljestä! :) ) ja huvipuistossa - ja Ninjagossa. Ja Laser Mazessa. Ja Legocanoessa. Ja... 



Pohjoismaiset lapset olivat jo palanneet kouluun, joten puisto täyttyi enimmäkseen saksalaisista ja hollantilaisista, brittejäkin oli jonkin verran, mutta hiukan yllättäen vähemmän kuin esim. Tivolissa vuosi sitten toukokuussa, vaikka Billundiin on Lontoosta suora lento. Legolandin jonotusliikennevalojen mukaan oli keltainen päivä eli "some queue", mikä tarkoitti suosituimpiin laitteisiin 20-25 minuutin jonotusta. Ei mikään mahdoton siis, ja ehdimmekin päivän aikana kiertää ihan hyvin eri laitteita. En kyllä tuon enempää viitsisi laitteisiin jonottaakaan, vaikka Legolandissa oli toki yritetty laittaa jonon varrelle pieniä tehtäviä ja juttuja viihdykkeeksi, ja tietysti lapsille oli legoja, joilla voi jonottaessa leikkiä.

Minähän en muuten enää pysy Juniorin vauhdissa, kun en hurjimpiin vuoristoratoihin tykkää mennä, mutta onneksi Mies oli mukana. Vaikka eipä nuo Legolandin vuoristoradat tainneet niitä kaikkein hurjimpia olla. Ninjagossa ja Templessä jäi Junioria harmittamaan, kun emme tajunneet, että laitteissa ammutaan emmekä siis oikein osanneet käyttää aseita - ja siis pisteet jäivät aika olemattomiin. Kuulemma ohjeita oli jossain jonon varrella, mutta emmepä niitä sitten vaan huomanneet. Parasta oli Juniorin mielestä Ninjago Laser Maze ja vuoristoradat ja kullanhuuhdonta, koko perheellä oli hauskaa tulipalon sammutuksessa (ei mennyt kovin hyvin kolmihenkiseltä joukkueelta, kun yksin ei oikein voi sekä pumpata että tähdätä vesisuihkua samaan aikaan, mutta olipa hauskaa!), eli aika hyvin nuo omaakin aktiivisuutta vaativat jutut pääsivät meillä top-listalle. Kun laitteet suljettiin viideltä, kiertelimme ja ihmettelimme vielä Minilandia eli legoista rakennettuja kaupunkipienoismalleja. Aika huikeitahan nuo olivat, kanavissa liikkuvat pienet laivat, avautuvat sillat sekä pienoisrautatiet jaksavat aina viehättää. Ja paitsi  Minilandissa on Legolandissa tietysti erilaisia hauskoja Lego-rakennelmayksityiskohtia siellä sun täällä. 




Legolandissa olisi kyllä helposti voinut viettää useammankin päivän, sen verran paljon nähtävää ja laitteita siellä on. Päivän aikana ehdimme käydä suurimmat laitteet - ja syödä Lego-ranskalaiset - mutta tosiaan erilaisia laitteita olisi kyllä riittänyt. Lego-kaupan jätimme sattuneesta syystä ihan kokonaan väliin... tylsät vanhemmat... Meillähän täydennettiin Lego-varastoja juuri mukavalla Lontoon-matkalla, lisäksi olimme nyt liikkeellä pelkillä käsimatkatavaroilla, ja ostosten mahduttaminen laukkuihin olisi ollut aivan mahdoton tehtävä. Mutta toisaalta luulen kyllä, että yksi päivä riitti sekin ihan hyvin, sillä vaikka seuraavana aamuna Juniori kyselikin, josko voitaisiin mennä uudestaan, nin ei kuitenkaan jäänyt mitenkään kovasti harmittamaan, kun ei sitten mentykään.

Tämän kesän isommat puuhamaaretket on meidän perheessä nyt tehty, ehkä vielä jotain pientä paikallista tehdään, mutta muuten meillä aletaan pikkuhiljaa tarkastella koulupukuvarastoja ja valmistautua syksyyn. Joka kyllä on ihan selvästi jo ilmassa. Nyt mukavaa viikoloppua!
Billundin pensaspuistosta.

No comments:

Post a Comment