July 24, 2017

Lissabon - Syö & Juo

Tässä kolmannessa ja tällä kertaa viimeisessä Lissabon-postauksessa keskityn ruokaan ja juomaan, ensimmäisessähän oli nähtävyyksiä ja toisessa hotellivinkki. Poikkeuksetta voin sanoa, että kaikki, mitä söimme ja joimme, oli - aivan älyttömän hyvää! Ehkä meillä oli vain hyvä tuuri - tai ehkä portugalilainenruoka vaan yksinkertaisesti on taivaallista, mene ja tiedä. Viikonlopun aikana ei toki kovin moneen paikkaan ennätä, mutta tässäpä muutama vinkkivitonen tähänkin aiheeseen.

Portugalilaiset viinit ovat ehkä Mateusta lukuunottamatta jääneet varmaan monellekin suomalaiselle aika tuntemattomaksi, niin minullekin. Lissabonissa kannattaa siis poiketa viinibaariin tutustumaan paikallisiin viineihin. Me kävimme BA Wine Barissa, joka on kyllä ehdottomasti suosittelun arvoinen. Meillä ei ollut varausta ja pieni paikka oli täyteen varattu, mutta saimme kuitenkin jäädä, ”kunhan emme jäisi tuntikausiksi” eli poistuisimme ennen illan varausta, ja sehän sopi meille, meillä kun oli sitten taas illallisvaraus myöhemmin illalla toisaalla. Mutta siis, kannattaa ehkä varata tämä. Portugalilaisen viinilistan ääressä olimme melko sanattomia, mutta asiantunteva henkilökuntahan ei jäänyt toimettomaksi, vaan meiltä kysyttiin ensin muutamia kysymyksiä, minkä tyyppisistä viineistä yleensä pidämme, ja sitten saimme maistaa tilkkasen kolmea erilaista, Portugalin eri alueilta tulevaa viiniä. Näistä sitten valitsimme yhden, jonka nautimme leivän, oliivien, erilaisten oliiviöljyjen ja hillojen kanssa. Ja voi ihme, kuinka voikin yksinkertainen hiukopala olla hyvää, viinistä puhumattakaan! Täältä tarttui mukaan myös vinkki ripotella hiukkasen suolaa hiukopalan päälle, mukavaa kontrastia makealle hillolle.


Hyvillä mielin siirryimme viinilasien ääreltä Restaurante Meson Andaluziin, jossa pääsimme tapasten maailmaan. Valitsimme listalta maistelulautasellisen juustoja ja leikkeleitä sekä kahdeksan erilaista tapasta, ja kun pääsimme alkuun, suorastaan syöksyimme näiden herkkujen kimppuun sitä mukaa, kun niitä pöytäämme kannettiin. Söimme katkarapuja valkosipulissa, padraspaprikoita, vuohenjuustonyyttejä ... ja tietysti klassikko patatas bravas, seuraksi viini juuri oppimastamme portugalilaisesta rypäleestä Touriga Nacionalista – ja kaikki oli herkullista! Alkudrinkki, maistelulautanen, tapakset ja viini maksoivat juomarahoineen 40 euroa per henkilö.



Lauantai-iltana kokeilimme sitten portugalilaista fine diningia parhaasta päästä ravintola Elevenissä. Elegantti ravintola, josta piti olla hyvä näköala – ehkä se oli sitten toiselta puolelta ravintolaa, sillä omasta mielestäni näköala ei ollut mitenkään erikoinen, ehkä en vaan sitten osannut katsoa – suuret lasi-ikkunat toki toivat omaa tunnelmaansa ravintolaan. Sisustus oli pelkistetty ja eleetön ja palvelu ystävällistä ja asiantuntevaa.

Aloitimme portugalilaisella espumantella, jonka totesimme aivan erinomaiseksi, aivan turhaan sekin jäänyt naapurimaa Espanjan cavan ja italialaisten proseccon varjoon.

Ateria alkoi kahdella amuse buchella eli keittiön tervehdyksellä, joista en nyt kuolemaksenikaan muista, mitä ne olivat, valitan, mutta nehän todennäköisesti vaihtuvat kokista ja illan raaka-aineista riippuen muutenkin. Varsinainen alkuruokani oli gazpacho, joka oli ihanaa. Pääruoaksi valitsin ankkaa, joka tarjoiltiin kurpitsapyreen kera, ja kurpitsapyre kyllä päätyy omaan kokeiluun, vaikka todennäköisesti en ihan Elevenin makuelämyksiin omassa keittiössäni pääsekään.

Ilman jälkiruokaa illalliskokemuksemme Elevenissä maksoi juomarahoineen 140 euroa per henkilö sisältäen siis alkumaljat, alkuruoka, pääruoka ja pullollinen viiniä ruoan kanssa sekä vettä. Niin, ja ihan ilman makeaa emme jääneet täälläkään, sillä vaikka emme jälkkäriä tilanneetkaan, kannettiin pöytäämme herkullisia pieniä konvehteja ja leivonnaisia, ja lisäksi saimme vielä kotiinviemisiksi pienet kakkuset.

Päivän aikana pikkunälän yllättäessä kiva terassi poiketa keskustassa on Praça do Comércio -aukiolla sijaitseva Populi. Tämä siis, jos ei häiriinny reippaanpuoleisesta elektronisesta musiikista, jota minun ikäiseni täti kutsuisi teknoksi. Vauhdikas nuorehko miestarjoilija kävi vääntämässä volyymia pari kertaa kaakkoon – ja naispuolinen kollegansa sitten välillä taas takaisin inhimillisemmille lukemille. Satuimme paikalle happy hourin aikaan, joten cocktailit olivat paikallaan, Bellini oli maistuva, samoin kuulemma myös San Francisco, Kir Royal ja Mojitokin. Saatoimme ehkä ottaa toisetkin. Kun oli se happy hourkin. Ja maistelimme leipää tapenadella ja herkullisia juustoja ja leikkeleitä, oli hiukan erilaisia, kuin nämä englantilaiset cheddarit, sanon vaan – ja otan heti takaisin, että kyllähän täältä Englannistakin hyviä juustoja löytyy, kun vaan osaa etsiä, esim. Lontoon Borough Market on hyvä paikka kokeilla.
Makeampi välipala on tietysti jätski, ja erinomaista jäätelöä ja sorbetteja löytyy esimerkiksi Amorinosta. En muista aiemmin maistaneeni limebasilikajäätelöä, mutta nyt maistoin, ja olihan se niin hyvää, että saatanpa itse vaikka kokeilla kotioloissakin. Perinteinen portugalilainen makea leivonnainen on Pasteis de Belem, jota Belemin kaupunginosan ulkopuolella myydään nimellä Pasteis de Nata. Kyseessä on siis Belemissä sijaitsevassa Hjeronymoksen luostarissa kehitetty kreemitäytteinen leivonnainen, joka on saavuttanut kansallisikonin aseman. Kävelimme kyllä Pasteis de Belemin, siis samannimisen kahvilan, ohi, mutta jono oli sellainen, että väliin jäi, joten valitettavasti omat leivoskokemukseni rajoittuvat hotellin aamiaispöydän versioihin. Kyllä kelpasi sekin, ja tämäkin resepti on nyt haussa.

Ja viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä kokemuksena tietysti portviini. Portugalista puhuttaessa ei tietenkään voi ohittaa portviiniä, ei vaan voi. Suuntasimme Solar do Vinho do Portoon lasilliselle tätä Portugalin lahjaa maailmalle. Täällä emme valitettavasti törmänneet ihan yhtä hyvään palveluun, kun viinibaarissa, vaan täällä piti käyttää itse luovuutta, ummikkoja kun olemme. Portviinejä oli nimittäin pitkähkö listallinen, ja siitä oli hiukan vaikea untuvikon lähteä liikkeelle. Sitten yksi meistä keksi, että tehdäänpä niin, että otetaan eri-ikäisisten viinien listalta aina samanmerkkinen portviini ja niin tehtiin, ”sama” portviini neljällä eri tavalla. Huom. nyt ei kannata hämääntyä, että olisimme maistelleet portviiniä lasitolkulla, ei suinkaan, vaan tilasimme lasillisen kutakin ja jaoimme lasilliset aina neljään naiseen, jolloin pysyimme ihan maistelukokoisissa annoksissa ja ihan omin jaloin kotiin, vrt. Lissabonin liukkaat kadut!
Näin, tällainen pikainen katsaus ja vinkit Lissabonin makumaailmaan. Ravintoloita ja kuppiloitahan Lissabonissa todellakin riittää, ja todellakin - kaikki, mitä me söimme ja joimme, oli aivan fantastista.

Tämä oli nyt siis tämänkertaisen Lissabon-postaussarjan viimeinen osa. Toivottavasti tie vielä vie Portugaliin uudestaankin, mutta nyt - kohti uusia seikkailuja! Mukavaa päivänjatkoa!

No comments:

Post a Comment