March 06, 2017

Roiskemaalaussynttärit

Viime syksynä Suomessa käytiin (kiivasta) keskustelua lasten synttärijuhista ja minäkin laitoin lusikkani soppaan tällä kirjoituksellani. Nyt on taas järjestetty yhdet synttärijuhlat herrakuusveelle, ja ajattelin palata teemaan tuoreilla omakohtaisilla kokemuksilla - eli se viikonlopun kohokohta!


Tänä vuonna järjestettiin yhteiset synttärit kahden luokkakaverin kanssa. Toisen pojan äiti ehdotti Paint Splatter -juhlia, ja sehän kuulosti hauskalta. Ainoa ikävämpi asia oli että tilaan mahtui vain enintään 25 lasta eli ei ollut mahdollista kutsua koko luokkaa (30 lasta). Tämä ratkaistiin kutsumalla vain pojat. Ehdotin tosin Juniorille, että jos sitten vaikka järjestettäisiin toiset juhlat vielä kotona vain tytöille - vastaus oli EEIII!!! Haha, tyttöjä, yök.

Kahden tunnin juhlissa siis pojat saivat musiikin pauhatessa juosta ja hyppiä ja roiskuttaa siveltimillä mielin määrin maalia seiniin. Ja siinä sivussa seinille ripustetuille kanvaaseille. Ja vähän itsensä ja toistensakin päälle. Suojateepparit siis tarvittiin, onneksi niitä sai Asdasta punnalla kappale eli ostimme kaikille valkoiset t-paidat. Jotka myös olivat erittäin cool juhlatilan valaistuksen värjätessä valkoiset paidat hohtavan violeteiksi. Pojilla oli hauskaa, vanhemmat pakenivat yläkerran kahvilaan, ja me järjestävä osapuoli, bileitä ehdottanut äiti etunenässä, parkaisimme, että "kenen idea tämä oikein oli?" :) Kivaa siis oli. 

Pieni takaisku koettiin siinä vaiheessa, kun oli aika siirtyä taiteen tekemisestä nauttimaan lounasta - lähistön kuppilasta tilattuja kananugetteja ja ranskalaisia ei nimittäin näkynyt eikä kuulunut sovittuna aikana. Ja tässä vaiheessa taide-elämysjuhlan tarjoajan hanskat herpaantuivat. Onneksi joukossa oli asiansa osaava lastenhoitaja/opettaja/muuten vaan 17 poikaa noin vaan näppeihinsä saava neitokainen, joka onnistui pitämään kaikki tyytyväisinä. Lopulta ruoka saatiin tarjolle ja kakkukin leikattua. Kakkupalan lisäksi lapsukaiset saivat kukin mukaansa omatekemäänsä taidetta eli ruokailun aikanahan ne seinällä riippuneet kanvaasit olivat kuivuneet ja jokainen vieras sai siis party bagissään mukaansa omatekoista taidetta sekä pienet karkkipussit ja autot. Päivänsankarit saivat vielä lisäksi taulut, joihin vieraat olivat painaneet kämmenenjälkensä. En tosin tiedä, jääkö tuo kämmentaulu meillä mihinkään sen pidemmäksi ajaksi, mutta tuo toinen roisketaulu kyllä pääsee seinälle. Ja se t-paitakin olisi ihan kiva, mutta valitettavasti nuo maalithan lähtevät pesussa pois. Tai siis "valitettavasti", sillä Juniorin farkut olivat juhlien jälkeen myös melko värikkäät...
Mitä maksettiin? Paint Splatter Party maksoi 18 puntaa per lapsi, lisäksi hankittiin ne t-paidat sekä lahjakassiin pienet autot ja karkit, Asdan alennusmyynnistä jalkapallohenkiset paperilautaset ja lautasliinat ja sitten tietysti upea kakku 60 puntaa. En varmaankaan olisi yksin Juniorille tämänhintaisia synttäreitä järjestänyt, mutta nyt kolmen lapsen yhteiskemuina kustannukset pysyivät ihan maltillisella tasolla. Koska kaikki ei tällä kertaa mennyt ihan 100% putkeen, saimme tuosta juhlan perusmaksusta per lapsi ihan tuntuvan alennuksen. Englannin hyviä puolia - aiheesta valittaminen yleensä kannattaa, Suomessa todennäköisesti olisimme saaneet vain voivoita.
Näin siis on taas yksi vuosi vierähtänyt. Loppuun vielä Juniorin ajatuksia vanhenemisesta. Ennen synttäreitä: "Kuinka monta yötä vielä synttäreihin? En jaksa odottaa!". Synttäreiden jälkeen: "Voi ei, minä olen jo kuusi, olen jo vanha. En halua tulla vanhaksi, kohta joudun jo menemään töihin, eikä ole enää yhtään aikaa leikkiä!"

Äidin ajatuksia lapsen vanhenemisesta: Jännä juttu, kuinka vain lapset vanhenevat, mutta äidit eivät yhtään!

Mukavaa päivää kaikille!

No comments:

Post a Comment