January 23, 2017

Sekaisin lumesta

Miksi Englanti menee sekaisin lumesta?
Tänä talvena olemme päässeet nauttimaan kunnon pakkastalvesta, meidän kylmin Englanti-talvemme, huiman neljän talven kokemuksella. Lämpötila on laskenut öisin ihan kunnon pakkaslukemiin, kylmimpänä aamuna aamuseitsemältä auton mittari näytti -7 astetta.

Pääsin myös nauttimaan rattoisasta kotimatkasta rankassa lumisateessa pahimpaan ruuhka-aikaan. Lämpötila oli lähtiessä +4, mutta laski matkan aikana juuri nollan alapuolelle. Loska kerääntyi tielle. Onneksi ihmiset ymmärsivät keliolosuhteet ja ajoivat hitaasti ja varovasti, normaalisti noin 50 minuuttia kestävä matka kesti puoli tuntia kauemmin, ja onnettomuuksilta vältyttiin. Seuraavana päivänä jännättiin, kulkeeko junat ja onko koulut auki ja uskaltaako tielle lähteä.
Ne, jotka eivät uskalla, jäävät kotiin. Ne, jotka uskaltavat, lähtevät liikkeelle, mutta onnettomuudet tukkivat tiet - nelikaistainenkin moottoritie saadaan täysin tukkoon uskomattoman nopeasti - eikä rohkeinkaan autoilija vaan yksinkertaisesti pääse määränpäähänsä. Ja näin jäävät ihmiset jumiin koteihinsa, koulut ilman opettajia, sairaalat ilman hoitajia, kaupat ilman myyjiä. Kuorma-autot jäävät liukkaisiin mäkiin ja lastina olleet tarvikkeet siis matkalle. Junaraiteiden vaihteet jäätyvät, ja junat jäävät kulkematta. Lentoasemien työntekijät eivät pääse töihin ja auraamaan ja suolaamaan lunta ja jäätä (niillä vähälukuisilla aura- ja suola-autoilla), ja koneet jäävät maahan. Maa on kiinni.

Suomalaisesta näkökulmasta tälle kaikelle on tietysti helppo hymähdellä, pari hassua hiutaletta lunta. Ja kyllähän sitä itsekin aina välillä tulee tehtyä, mutta kohtuuden nimissä on ihan hyvä muistaa, että talvirenkaat on täällä ihan tuntematon käsite, ja muutenkin kokemuspohja talvikeliajosta on olematon, en viitsi edes pohtia, onkohan täällä esimerkiksi sellaista asiaa kuin liukkaan kelin ajo, tuskinpa. Kun sitten vielä yhdistetään samaan syssyyn kapeat (eikä aina niin hyväkuntoiset) tiet, joille tällä pienellä saarella ahtautuu Suomeen verrattuna himppasen isompi määrä autoilijoita, alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, miksi lumi saa tämän maan sekaisin muutenkin kuin pelkästä ilosta. Esimerkiksi tuo lumisade, jossa itse kotimatkaa taitoin, oli sellainen, ettei kukaan järkevä ihminen Suomessa olisi ikimaailmassa lähtenyt samanlaiseen keliin liikkeelle kesärenkaissa. Mutta niin täällä vain tehtiin. 
No, seuraava aamu valkeni kylmänä, mutta käytännössä lumettomana. Suola-autot surrasivat teillä, ja muutenkin täällä jostain syystä tiet eivät kosteudesta ja pakkasesta huolimatta ole yleensä liukkaat, opettajat pääsivät turvallisesti töihin ja koulukin aukesi ajallaan. Elämä jatkui taas ihan radallaan.

Näin siis saarivaltion kaakkoisosassa, pohjoisempana tietysti ihan eri meiningit!


2 comments:

  1. Kyllähän se suomalaiseen korvaan kuullostaa hullunrohkelta lähteä kesärenkailla räntäsateeseen ajelemaan. En kyllä yhtään ihmettele, että saarivaltiossa menee tiet tukkoon pienestäkin lumimäärästä. Vaikka meillä pohjolassa talvi tulee joka vuosi niin silti aina saa iltalehdestä lukea kuinka talvi yllätti (etelän) autoilijat. Aina unohdetaan kesän jälkeen kuinka liukas se musta jää sattuu olemaan. Sitten kun nastat saadaan alle ja totuttaan että ei ole enää kesäkelit niin silloin osataan vähän iisimmin taas ottaa ja jätetään tyhmät ohitukset tekemättä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niinhän se on, talvi se osaa aina yllättää, Suomessakin! Tänä aamuna olikin sitten taas uusi yllätys - sankka kostea sumu ja pakkaskeli. Auton tuulilasi oli niin tiiviissä jäässä, ettei skrapa meinannut ollenkaan tehota. Onneksi suli nopeasti sitten sisälämmityksellä. Ja kohtahan sitten onkin jo kevät :)

      Delete