January 31, 2017

Canterbury

Tammikuun loppuun uunituoreet Enkkulan matkailuvinkit, vietimme nimittäin pikaista, mutta leppoisaa viikonloppua Canteburyssa. Canterbury lienee nimenä tuttu monellekin, ainakin Canterburyn katedraali ja myös Canterburyn Tarinat varmaankin saavat usealla kellot soimaan. Jos tykkäätte käydä täällä, niin seuraavaa reissua silmällä pitäen kannattaa muistaa, että Canterburyyn pääsee junalla Lontoosta alle tunnissa.


Niin kuin yleensä ikivanhat englantilaiset kaupungit, on Canterburykin hyvinkin viehättävä kaupunki, ja kooltaan asukasmääräänsä selvästi suurempi, itse ainakin hämmästyin kovasti, kun vierailumme jälkeen havaitsin, että asukasmäärä onkin vain noin 55000. Kaupungista nimittäin löytyy ns. kaikki kaupat ja enemmänkin sekä lisäksi aivan älytön määrä pieniä kahviloita, ravintoloita ja baareja - kaikki kävelymatkan päässä.

Juniori jäi tällä kertaa ystävällemme yökylään (ja sepä olisikin ihan oma postauksensa aihe, C-setä lastenvahtina...) eli pitkästä aikaa ihan vain me kaksi -aikaa Miehen kanssa. Suunnitelmissa ei ollut mitenkään yliannostusta nähtävyyksiä, vaan myös ihan vaan rentoilua ja oleilua.

Katedraali on kuitenkin tietysti ihan pakko nähdä, kun Canterburyssa ollaan, onhan kyseessä koko anglikaanisen kirkon pääkirkko. Canterburyn arkkipiispa on se, joka toimittaa Iso-Britannian kuningashuoneen kirkolliset toimitukset, ja samainen henkilö on myös se, joka kruunaa maan hallitsijan.

Välit kuningashuoneeseen ovat siis läheiset ja lämpimät. Eräs arkkipiispa, nimeltään Thomas Becket, kuitenkin ajautui kuninkaansa kanssa melkoisiin erimielisyyksiin, ja huonostihan siinä kävi. Neljä kuninkaan ritaria otti ja tappoi arkkipiispan, joko todellisesta tai kuvitellusta kuninkaan käskystä. Arkkipiispasta tuli pyhimys, kuningas Henrik II jatkoi vallassa vielä melkein kaksikymmentä vuotta. Tämä siis vuonna 1170.

Alunperin katedraali on luonnollisesti tätäkin vanhempi, roomalaiset perustivat samalle paikalle luostarin ja siis myös kirkon vuonna 597. Katedraali kuitenkin rakennettiin uudestaan 1070-luvulla, ja poloisen Thomas Becketin murhan ja tulipalon jälkeen taas 1170-luvulla. Tämä normannien kirkko sitten kuitenkin revittiin alas 1300-luvun lopulla, jolloin rakennettiin nykyinen kirkko.

Katedraali on aikojen saatossa nähnyt paljon ja kärsinyt vahinkojakin, mm. toisen maailmansodan aikana. Tällöin onneksi kuitenkin suurin osa korvaamattomista lasimaalauksista ehdittiin viedä suojaan ennen pommituksia. Tällaisen valtavan rakennuksen restaurointi on ikuisuusprojekti, työt olivat nytkin käydessämme käynnissä. Kiinnostava yksityiskohta on, että katedraali ei saa tukea Englannin anglikaaniselta kirkolta, valtiolta tms. joitakin yksittäisiä apurahoja lukuunottamatta, vaan se siis rahoittaa melko lailla täysin itse itsensä, korjauksensa ja toimintansa. Katedraalin ilmoituksen mukaan kustannukset ovat noin 18000 puntaa per päivä.


Katedraali oli meidän ohjelmassamme ainoa ns. virallinen nähtävyys, muutoin keskityimme ihan vapaamuotoiseen kaupunkiin tutustumiseen. Keskustasta jo mainitsinkin, että kauppoja, kahviloita, baareja ja ravintoloita riittää. Kaupungissa on muutenkin yhdistetty uusi ja vanha viehättävällä tavalla, ja joka nurkan takana riittää ihmeteltävää. Kaupungin länsiportin (West Gate) vieressä on puisto, joka varmasti lämpimänä kesäpäivänä houkuttelee paikalle picnic-seurueen jos toisenkin. Tammikuussa - no, vähemmän. Mutta yleisesti ottaen englantilaiset osaavat puutarhanhoidon ("vielä 2000 vuotta huolellista hoitoa, ja nurmikkoni on täydellinen"), puistot ovat yleensä vierailun arvoisia. Samaisen valtaisan puiston kauimmaisessa kolkassa on muuten erinomaisen houkuttelevan näköinen leikkipuisto nimeltään Toddlers Cove, mikä näin lapsiperheille vinkattakoon.
Kaupungin muuria.

Näkymä pääkadulta. Kaupungin vallihauta.

West Gate & West Park.
Ruokapuolesta, poikkesimme iltapäiväkahvilla pienenpienessä Microroastery-kahvilassa /kahvimyymälässä, jossa siis oli tarjolla erilaisia erikoispaahtoja mukaan ostettavaksi (siis ihan papuinakin) tai paikanpäällä nautittavaksi, samoin kuin pitkästä aikaa taas paras nauttimani salamikanafocaccia, nam nam.

Aivan erinomaista illallista taas nautimme Corner House -nimisessä ravintolassa, jota todellakin voin lämpimästi suositella. Täydet pisteet niin miljöölle, palvelulle kuin ruoallekin. Kuvia en ravintolasta ottanut, koska siis olin illallistreffeillä Miehen kanssa, mutta uskokaa, kun sanon, kannattaa mennä. Pöytävaraus tehtävä.
Kent buurisodassa.


Mysteeriksi jääneet piirrokset uuden kävelykeskuksen katukiveyksessä.
Näin siis Canterbury lyhyttäkin lyhyemmin, käykää ihmeessä tutustumassa, viehättävä ja rento kaupunki, ja tosiaan vain tunnin junamatka Lontoosta (mikä siis ei todellakaan ole paljon, Lontoon sisäisiinkin siirtymiin saa helposti kulumaan saman ajan). Itse todennäköisesti koitan mennä uudestaan kesäisempänä ajankohtana (hmm, "kiva kesäkaupunki").

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Linkkejä:

No comments:

Post a Comment