October 11, 2016

Lastensynttärit Englannissa

Suomessa käydään kiivaasti keskustelua lasten synttärikutsuista - ketä kutsutaan, missä juhlitaan, mitä tehdään, millaisia lahjoja annetaan ja kenelle ja niin edelleen. Tuonpa tähän keskusteluun minäkin omat ajatukseni - englantilaisesta kokemuksesta ja näkökulmasta.


Meillähän on omia kaverisynttäreitä järjestetty nyt vasta kahdesti, mutta muun muassa 30 lapsen luokkakoon ansiosta olemme päässeet osallistumaan aika moniin kekkereihin parin viime vuoden aikana. 

Erilaiset hoplopit ovat täällä suosittuja eivätkä edes kovin kalliita, normisisäänpääsy huitelee jossain viiden punnan tietämissä, synttäreistä sisäleikkipuistot velottavat paikasta ja tarjoiluista riippuen noin 10-13 puntaa per osallistuva lapsi. Nämä ovatkin suosittuja etenkin alle kouluikäisten juhlissa, joihin ei yleensä kutsuta koko päiväkotiryhmää. Me synttäreitä suunnitellessamme ajattelimme ensin kutsua koko ryhmän, mutta kun sitten aloimme järjestämään asiaa tarkemmin, selvisi, että ryhmän koko olikin jossain 40 lapsen isommalla puolella - erilaiset puolipäivä- ja muutama päivä viikossa -järjestelyt kun ovat täällä suosittuja ja sitä kautta ryhmät kasvavat ja kaikkien tarhakavereiden kutsuminen oli siis käytännössä mahdotonta. Niinpä sitten yhdessä päiväkodin henkilökunnan kanssa listattiin Juniorin lähimmät parikymmentä kaveria. Päiväkodin henkilökunta jakoi kutsut lasten vanhemmille. Sisäleikkipuistokutsut ovat helpot niin lapsille kuin vanhemmillekin, erityistä ohjelmaa ei tarvita (toki sitäkin voi olla, esimerkiksi kasvomaalaus on aina hitti), vaan ohjelmaksi riittää vapaa remuaminen ja ruokailu, aikuiset voivat jutella keskenään, eikä sankarin vanhempien tarvitse siivota ja kokata.

Kun sitten Juniorista tuli koululainen ja ympärillä oli vakiintunut koululuokka, kutsuimme juhliin luonnollisesti koko luokan, Oivallinen tilaisuus tutustua myös muihin vanhempiin, jotka siis näin pienten lasten kyseessäollessa yleensä jäävät paikalle. Paikallinen urheilukeskus tarjoaa kätevät tilat ja palveluita juhlien järjestämiseksi. Urheilusaliin tuodaan pomppulinna ja joitakin lapsille sopivia urheiluvälineitä, kuten voimisteluhevonen ja patjoja, lisäksi pakettiin kuuluu ohjaajat, jotka vetävät lapsille muutaman leikin - tämänikäiset eivät kuitenkaan niin hirveästi vielä ohjattua ohjelmaa tarvitse, pääasia on saada juosta ja hyppiä kavereiden kanssa.

Synttäriruoka on täällä - yllätys yllätys - enimmäkseen suolaista. Sisäleikkipuistoissa ruoka yleensä kuuluu pakettiin, mutta esimerkiksi tuolla meidän kylän urheiluhallissa tarjoilut voi myös tuoda itse ja säästää siten kuluissa. Me pakkasimme kullekin lapselle oman eväslaatikon, jossa oli pieni voileipä, briossi, pieni sipsipussi ja pari keksiä. Usein tarjolla on myös pieniä juustoja ja jogurtteja - makeita on yleensä tarjolla vähemmän. Kolmeakymmentä lounaslaatikkoa ei muuten oikeasti väkerrä niin kovin kauaa, ja lapsethan tykkäävät, kun saavat jokainen ihan oman laatikkonsa. Suosittelen, siistiä ja kätevää.
Entäs kakku? Synttärikakku tietysti kuuluu asiaan. Ja siinä saattaa joskus pieni kilpavarustelun poikanen kyllä iskeä, mikä on itse asiassa aika hassua, sillä huom huom - kakkua ei syödä synttäreillä! Kakku on usein teetetty paikallisella kakkuleipurilla, joita löytyy meidänkin naapurustostamme useita, ja tietysti koristeltu päivänsankarin mieltymysten mukaan, olemme nähneet esimerkiksi supersankareita ja minioneja ja toy storyja. Kakku tuodaan esille, lapset laulavat paljon onnea vaan, sankari puhaltaa kynttilät - ja sitten kakku viedään pois! Kakusta sitten leikataan ja pakataan kaikille lapsille palat lahjakassiin kotiinviemisiksi.

Niin, se lahjakassi. Se kuuluu täällä ehdottomasti tapoihin, vieraille annetaan kiitokseksi osallistumisesta (ei siis synttärilahjasta...) pieni lahja. Usein sisäleikkipuiston järjestämässä kassissa on esimerkiksi kynä, terotin, pieni vihko, pieni eläinfiguuri, hiukan karkkia, ja yleensä kaikki saavat myös ilmapallon. Jos vanhemmat saavat itse valita, voi kiitoslahja olla esimerkiksi pieni kirja tai lego-hahmo taikka vain karkkipussi, ei siis todellakaan mitään suurta ja ihmeellistä, koko kassin sisällön hinta on noin punnan luokkaa.

Synttärilahjat. Vaikka ilman lahjaa ei juhliin mennä, paketteja ei koskaan - EI KOSKAAN - avata juhlissa eikä niitä muutenkaan tuoda esille. Synttärijuhlien tarkoitus on pitää hauskaa kavereiden kanssa, ei saada tai ainakaan esitellä ja vertailla lahjoja. Lahjapaketit avataan täällä vasta kotona. Tämä oli minusta aluksi suomalaiseen systeemiin tottuneena yllätys, mutta nyttemmin kyllä kannatan tätä tapaa lämpimästi. Luin suomalaisesta lehdestä ihan kauhuissani suomalaisesta pullonpyörityksestä, jossa istutaan rinkiin ja pulloa pyörittämällä katsotaan, kenen tuoma lahja seuraavaksi avataan, siinä kaikkien edessä. Täällä tuollaista pidettäisiin todella outona, eikä siis todellakaan positiivisessa mielessä.

Lahjan arvo ei myöskään yleensä ole suuren suuri. Äideillä on täällä hyvät verkostot ja niissä puhutaan ja sovitaan erilaisista asioista. Aina silloin tällöin joku kyselee, että mikä olisi sopiva lahjan arvo, ja konsensus on tähän asti ollut, että  5-10 puntaa riittää mainiosti luokkakavereiden lahjaan. Kaukaa viisas äiti tietysti voi ostaa alennusmyynnistä puoleen hintaan myytäviä leluja varastoon, ja kaivaa sitten sieltä tarpeen tullen sopivan pakettiin.

Juhlien jälkeen. Kiitoskortit kuuluvat tietysti asiaan juhlien jälkeen. Itse koitan kirjoittaa kortteihin jotain yksilöllistä, esimerkiksi kehua juuri tältä lapselta saatua lelua. Meillä siis lelut avataan aika organisoidusti kynällä ja paperilla varustautuneina, mutta sekin sujuu ihan hyvin vilkkaankin pojan kanssa, kun ensin rauhoitutaan ja sitten luetaan yhdessä kortti ja vasta sen jälkeen avataan paketti.
Kilpavarustelua? Jokainen tietysti määrittelee itse, mikä kenestäkin on kilpavarustelua. Tämä yllä kuvaamani on täällä ihan perusnormiarkea ilman mitään luksusta. Toki jotkut sitäkin harrastavat, on pienille tytöille make-over-iltaa ja ratsastusta, jotkut etsivät taikuria tai muuta viihdyttäjää lapsosensa yksivuotissynttäreille ja niin edelleen. Mutta se ei ole sittenkään normi. Juniorin viisivuotissynttäreiden tarkkoja kustannuksia en muista, mutta näin jälkikäteen laskeskelisin kokonaiskustannuksiksi noin 250 puntaa. Hiukan suppeammalla ohjelmapaketilla ja fiksummalla tarjoiluiden ja lahjakassin suunnittelulla olisimme selvinneet 70-80 puntaa halvemmalla, ja opiksi otetaan ensi kertaa varten.

250 puntaa on tietysti iso raha, mutta kyllä sillä myös saatiin paljon. Puolentoista tunnin remujuhlat isossa, tilavassa hallissa 30 lapselle ja kolme ohjaajaa, vanhempien ei tarvitse juurikaan kaitsea lapsiaan, lapsilla on runsaasti viihdykettä, eikä kenenkään tarvitse varoa kodin koriste-esineiden rikkoutumista tai kissan traumatisoitumista lapsilauman käsittelyn jäljiltä. Eikä siis siivota ennen ja jälkeen juhlien. Halutessaan selviää kyllä edullisemminkin, jos vaan on valmis tekemään itse hiukan enemmän, tiloja löytyy esimerkiksi paikallisilta kirkoilta, NMKY:ltä ja kyläyhteisöiltä (community centre).

Minulle on jotenkin ihan itsestäänselvää, että tämänikäisten, vasta koulunsa aloittaneiden lasten juhliin kutsutaan koko luokka, eikä aleta valikoimaan, ja samalla linjalla meillä jatketaan nyt ainakin pari vuotta. Sitten katsotaan, jos kutsutaan jatkossa vaikka vai kaikki pojat, mutta pidän tärkeänä, ettei ketään jätetä ulkopuolelle.

Postauksen kuvituksena muutama kuva Juniorin synttäreiltä helmikuulta.

Oletko sinä törmännyt övereihin lastensynttäreihin? Missä meni yli?

No comments:

Post a Comment