April 28, 2016

Haleja ja hevosenkakkaa

Miten sitä onkin äidin aina niin vaikea muistaa, että suurin osa kitinästä ja vikinästä johtuu useimmiten ihan vaan yksinkertaisesti akuutista halipulasta?

Tai sitten vaan on niin hirveä nälkä, mutta jogurtti on ihan vääränväristä, eikä sitä siis voi millään syödä. Ei voi. Ei. Vaikka saisi halinkin.

Ja miten se onkin aina niin ihmeellistä, miten viisivuotiaan mieliala voi silmänräpäyksessä muuttua ehdottomasta EI:stä ja mutta-kun-minä-HALUAN:sta aurinkoisimpaan kikatukseen ikinä? Ja joskus jopa ilman lahjuksia siinä välissä!

Ja miten ne viisivuotiaan ohjeet voivatkin olla maailman parhaita? ”Äiti ole sitten varovainen tuon vaalean huivin kanssa, ettei se tule likaiseksi, kun sinä voit vaikka kompastua ja kaatua hevosenkakkaan, ja sitten minä en voi halia sinua, kun sinä olet likainen. Ja minulla on hyvä hajuaisti.”

Ollaanpas siis varovaisia siellä liikenteessä!

No comments:

Post a Comment