November 08, 2015

Kummallista

Unohdin puhelimeni kotiin ja piti mennä ulos lounaalle. Kamalaa. Tiedättehän, yksin liikkeellä, ilman pakopaikkaa. Mitä sitä oikein voi kahvilassa tehdä, jos pitää vaan istua yksin, eikä voi jutella kenenkään kanssa tai räpeltää puhelimensa kanssa? Pitää vaan istua hiljaa ja katsella ympärilleen, niin kuin se olisi ihan luonnollista. No eihän se ole.
Vieressäni istunut nainen näytti kovin tärkeältä ja sosiaaliselta puhelimensa kanssa. Hänellä on varmasti elämä. Kurkkasin. Hän pelasi candy crashia.

Miltä minä näytin siinä istuessani, kun vain join kahvia? Varmasti hyvin oudolta. Epänormaalilta. Olin musertunut.

Onneksi puolivälissä kahvikupposellistani keksin kaivaa laukustani muistivihon ja kynän, ja luonnostella tämän postauksen. Näytin varmasti tosi tärkeältä ja tehokkaalta.

Kuvan gingerbread latte (nam nam) on kuvattu seuraavalla kahvilakeikalla eli eilen lauantaina, kun odotin Juniorin Suomi-koulun päättymistä ja kirjoitin tämän postauksen. Tällä kertaa minulla oli mukanani puhelin, tietokone, kamera ja muistivihko. Enkä tuntenut oloani yhtään omituiseksi. Kummallista.

No comments:

Post a Comment