September 26, 2015

Minun päiväni

Minusta on tosi mukava lukea muiden bloggareiden päivän kulusta näistä ”minun päiväni” –postauksista. Kuinka noustaan aamulla sängystä ja tehdään herkullinen, mutta terveellinen aamupala, ja lähdetään sitten sopivan kiireisen tai muuten vaan mukavan ja ennenkaikkea tapahtumarikkaan päivän viettoon. Illalla sitten tullaan putipuhtaaseen kotiin oman kullan kainaloon.

Miten tylsältä tämä oma elämä tuntuukaan näitä postauksia lukiessa! Töihin ja kotiin, lapsi hoidosta, kissalle ruokaa. Viikon huippuhetkenä ruokaostosreissu paikalliseen Prismaan. Jee!

Mutta ehkäpä olenkin vaan katsonut omaa elämääni harmaiden silmälasien läpi? Mitäs, jos vähennettäisiin kitinää ja lisättäisiin sitä positiivisuutta? Miltäs se tavallinen päivä sitten näyttää? Tässä minun eilinen päiväni eli perjantai.

5.55 Herätys alkaa puhelimen kuiskailuilla. Kuiskailulla siksi, ettei se herättäisi muuta herrasväkeä. Tänäänkin olen tosin herännyt 5-10 minuuttia aiemmin ihan itsekseni ja Simbakin on jo käynyt tunkemassa märän kissankuononsa kiinni naamaani ja muutenkin tassutellut minut ihan oikeasti hereille. Ja todennäköisesti myös miehen, vaikka mies koittaakin sitkeästi vielä nukkua. Aamutoimille ja aamupalan laittoon. Vaikka Juniori saakin koulun aamukerhossa aamupalan, laitan yleensä hänellekin aamupalan valmiiksi. Tämä siksi, että kerhon aamupala on käsittääkseni aika yksipuolinen, muroja tai weetabixiä, eli kotona on sitten kinkkuvoileipää, jogurttia ja jotain hedelmää, melonia tai banaania vaikka. Oma aamupalani on tänään luonnonjogurttia, mysliä ja vedelmia ja juustovoileipä. Yleensä poitsu vetelee sitten koulussa vielä murot tämän kotiaamupalan lisäksi. Lisäsin muuten tuohon aamupalaan vielä kuvan ottamisen jälken kurkkuhiukset, hihii.
6.40 Nyt alkaa kuulua heräämisen ääniä myös Juniorin huoneesta, ja kun hän on saanut hampaat pestyä, syömme aamupalaa yhdessä, tai ainakin hiukan juttelemme aamulla ennen kuin halien jälkeen livahdan kahvitermareineni työmatkalle. Kello tällöin 7-7.15. Mies vie Juniorin kouluun myöhemmin.

7.50 Töissä, tai siis parkkipaikalla. Meillä on töissä oma parkkipaikka, mutta se on niin pieni, etten todellakaan edes yritä pysäköidä sinne. Samoin lähikadulla on vapaa pysäköinti, mutta se on niin kapea, etten enää muutaman naarmun jälkeen siihen autoani jätä. Minun parkkipaikkani on siis läheisen puiston toisella puolella, eli saan siis mukavan parin kolmen minuutin happihyppelyn ennen töiden alkamista.

8-12.30 Töitä, töitä ja lisää töitä. Meillä on siinä mielessä aika konservatiivinen työpaikka, että lounastunti on kirjattu työsoppariin pidettäväksi klo 12.30-13.30, ja sehän siis tietystikin pidetään tuolloin, minuutilleen. En oikeastaan tarvitsisi tunnin mittaista ruokataukoa, ja mielelläni pitäisinkin hiukan lyhyemmän ja vastaavasti sitten hilpaisisin töistä kotiin ja hakemaan Juniorin hoidosta hiukan aikaisemmin, mutta meidän firmassamme käytäntö on tämä. Näillä siis mennään.

Toisaalta sitten tunnin aikana ehtii toimittaa asioita, tehdä tarvittavia hankintoja, käydä hiukan pidemmällä kävelyllä ja mitä milloinkin. Tänään hain eilen suutarille jättämäni kengät, uudet korkolaput taas talveksi. Ei nyt kuin uudet, mutta kyllä näillä vielä tämän syksyn kävelee. Talvisaikaan teen ruokatunnilla joskus meidän ruokaostokset, kun ostokset voi hyvin jättää loppupäiväksi autoon. Kesällä suunnistan eväiden kanssa läheiseen puistoon. Tänään (ja aika usein muutenkin) nautiskelin kuitenkin elämästä kahvilassa latten ja texmexwrapin äärellä.

13.30 työt jatkuu, ja 16.45 työpäivä päättyy, kotia kohti. Tänään Mies teki töitä kotona ja haki Juniorin, yleensä se on minun tehtäväni (ja siis lähden töistä 16.30, nyt piti hiukan venyttää ja tehdä homma valmiiksi).

17.35 Kotona minua tervehtii iloinen, hyppelehtivä Juniori, joka on saanut postipaketin. "Äiti, katso mitä V lähetti minulle!" Suomen serkut ovat muistaneet koulunaloituspaketilla! Uusia tarvikkeita ihastellaan yhdessä pitkä tovi. Uuteen vihkoon piirretään heti uusilla kynillä hienoja kuvia. Mies innostuu ruoanlaittoon (kanaa ja riisiä), joten minä ja Juniori suuntaamme leikkimään, legoista rakennetaan raketit ja autoja ja muutama "äiti, mikä tuo on" -härpäke.
Kiitos serkuille!
Yellow submarine.
Ruokailun jälkeen Mies ja Juniori jatkavat leikkejä, itse ryhdyn keittiön raivaukseen. Aika pian onkin Juniorin iltatoimiaika eli suihkuun, hammaspesulle, pyjama ja kirja ja sitten nukkumaan. Kirjana on koulusta lainattu dinosauruskirja, jossa ei tosin ole mitään tarinaa eli juttelemme kirjan dinosauruksista ja vertaamme niiden kynsiä ja hampaita. Ja nauramme niiden nimille, ankylosaurus kun kuulostaa Juniorista hassulta. Hiukan yli kahdeksan on hyvät yöt toivotettu ja Juniori on unten mailla pehmoapina tiukasti sylissään.
Yleensä käymme Miehen kanssa vuoroilloin lenkillä, mutta tänään vietämmekin koti-iltaa. Tai no, ilta kuluu puuhastellessa, pesen koneellisen Juniorin vaatteita ja innostun vielä vessanpesuunkin, motivaattorina kissanhiekkalaatikon puhdistustarve. Mies käy kaupassa ostamassa energiapatukoita, on lähdössä pitkälle pyörälenkille naapurinmiehen kanssa heti aamusta.

22.00 nukkumaanmenoaika. Näin villiä perjantaimenoa meillä, vessanpesua ja kympiltä nukkumaan, haha!. Kummasti motivoi aikaiseen nukkumaanmenoon, kun tietää, että pieni poika herää aamulla viimeistään puoli seitsemältä (heräsi muuten sitten lauantaina jostain syystä ihan superhyperaikaisin, 5.30, toim. huom.). Vanhemmuuden (ja vanhuuden) iloja.

Tavalliset arkipäivät ovat kovasti työpäivän rytmittämiä eikä niistä juuri glamouria löydy. Mutta mukavaa lapsiperheen arkea kuitenkin, "trying to survive"-twistillä, niin kuin naapurin rouva tokaisi. Viikonloppuisin sitten sattuu ja tapahtuu enemmän, kun on aikaakin, tälle viikonlopulle on ohjelmassa muun muassa parit synttärit. 

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

PS. Muita Minun päiväni -blogipostauksia nyt ainakin muutamassa matkablogissa, katso Lenan päivä Bilbaossa ja muita linkkejä Lenan blogista.

2 comments:

  1. Kuulostaa touhukkaalta lapsiperhearjelta:)
    Minäkin peukutan näille " minun päiväni" postauksille. Oma arki on monesti niin hektistä, että vasta sen sanoitettuaan ehtii ja ymmärtää nauttia sen koko kirjosta.
    Ihanaista illan jatkoa sinne!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kiitos, ja oikeassa olet - kun hetkeksi pysähtyy ja pohtii, mitä siihen arkeen kuuluu, niin kyllä sitä taas hiukan eri tavalla katsoo. Mitenkäs sinun päiväsi on sujunut?

      Delete