September 21, 2015

Kenkäostoksilla - asiat tärkeysjärjestyksessä

Hyvää alkanutta viikkoa taas kaikille, toivottavasti saitte viikonloppuna taas akkuja ladattua! Meillä olikin taas mukavan reipashenkinen viikonloppu, Suomi-koulua ja naapurikyläilyä, jalkapalloa ja suurkaupunkivisiittiä. 

Lauantaina tosiaan ajoimme Juniorin kanssa Brightoniin Suomi-kouluun ja kyllä oli taas mukavaa! Mutta eipä tällä kertaa siitä, vaan muusta, kävimme nimittäin koulun jälkeen nuoren herran kanssa kenkäostoksilla. Melkein vuosi sitten ostetut Clarksin lentokonekengät olivat kauniisti sanottuna elinkaarensa päässä, joten ostoksille, ostoksille. Juniorihan tietysti oli asiasta kovasti innoissaan, hänelle tärkeintä oli saada nopeat kengät! 

Clarksilla (varmaan tosin muissakin kenkäkaupoissa) on jalkojen mittauspalvelu eli myyjät mittaavat erityisellä laitteella lapsen jalat ja muutenkin auttavat kenkien valitsemisessa ja sovittamisessa. Kätevää, ei tarvitse äidin tunnustella kengän kärkeä ja arvuutella, että onkohan se isovarvas tuossa ja onkohan nämä nyt sitten sopivat. Ja sattui muutenkin tällä kertaa myyjä, joka todella osasi ottaa lapsiasiakkaan niin sanotusti haltuunsa. 

Jalat mitattiin ja saatiin koko - 31! Vanhempiinsa tulee, ei voi muuta sanoa. Nuori herra isojalka. Myyjä kiirehti hakemaan vaihtoehtoja sovitettavaksi ja, voi kauhistus, kyllä oli vaikeuksia pitää naama positiivisilla peruslukemilla, kun näin mallit. Ei yhtään lentokonetta tai avaruusrakettia, vaan ihan oikeita ison pojan kenkiä. No, yhdessä parissa oli sentään dinosaurusluuranko ja vilkkuvalot (jotka olivat siis ihan oleellinen osa niiden vanhojen lentokonekenkien viehätystä). Mutta mitä tekee Juniori? Erittäin kypsään ison pojan tyyliin sovittaa kenkiä kutakin paria vuorollaan ja tekee pikaisen kunniakierroksen myymälässä. Sitten tulee tuomio: "Nämä eivät pysy jalassa kantapäästä". Ja näin helposti me sitten päädyimme tarjollaolleista kirkkaan vihreistä, niistä dinosauruskengistä ja mustista niihin mustiin (näihin). Enpä olisi uskonut! Itse olisin varmaan halunnut ne dinosaurukset, vaikka ne olisivat olleet numeroa liian pienet. No, nyt kun Clarksin sivuja surffasin, niin olisi siellä pari muutakin, iloisempaa vaihtoehtoa, ei ilmeisesti vaan ollut tarjolla tässä Brightonin myymälässä. 

Mutta Juniori on enemmän kuin onnellinen uusista supernopeista (ja erittäin hyvin jalkaanstuvista) kengistään, ja sehän tässä on tärkeintä. Kyllä oli helppoa ja lapsi ja äiti olivat ostostenteon jälkeen iloisella mielellä. Ei voi kuin suositella tuota Clarksia.
Brighton on muuten yksi juuri käynnistyneen Rugby World Cupin isäntäkaupungeista. Lauantaina Brightonissa pelattiin Etelä-Afrikka - Japani, ja se kyllä näkyi katukuvassa jo aamupäivällä, etenkin vihreäkeltaisia Springbok-paitoja oli runsaasti liikkeellä. Me lähdimme hyvissä ajoin alta pois - katsomaan kyseistä peliä telkkarista. Meidän kisastudiomme tosin hiljeni varsin tehokkaasti, kun Japani kirjaimellisesti viimeisellä minuutilla nappasi voiton. Niin kuin minä muka mitään rugbystä ymmärtäisin, haha.

Mutta aivan mahtavat pelikelit, ei voi muuta sanoa, aurinkoista ja parisenkymmentä lämpöastetta. Juniorin opiskellessa ahkerasti suomea kävin minä pikareippailulla läheisessä puistossa, sieltä siis tämän postauksen kuvat. Puisto on vanha hautausmaa 1800-luvun puolivälistä, nykyisin ihan ulkoilupuisto siis. Ruusut kukkivat ja niin edelleen, kyllä kelpaa tällainen syyspäivä!

No comments:

Post a Comment