September 16, 2015

"Äiti, minä en ole vauva"

Syyskuun myötä ei alkanut pelkästään syksy, vaan myös ihan uusi ajanjakso meidän perheemme elämässä. Juniorista tuli nimittäin koululainen.
Juniorihan oli odottanut ”ison koulun” alkua jo pidemmän aikaa ja oli tietysti kovasti innoissaan. Edellisenä iltana katsoimme yhdessä koulupuvun valmiiksi Juniorin huoneen tuolille ensimmäistä koulupäivää varten, ja kertasimme muutenkin, mistä koulupuvun vaatteet löytyvät. Keltainen t-paita, harmaat housut ja sukat, burgundi college, mustat kengät. Uusi koululaukku ja sisäliikuntavaatepussi. Kaikki valmiina.

Kun itsellä usein menee näin ihan aikuisikään päästyäkin ison tapahtuman edeltävä ilta ja yö pienessä mukavassa hermoilussa, ei nelivuotiaalla ollut jännityksestä tietoakaan. Unten maille illalla noin minuutissa ja aamun tullen reippaasti koulupuku päälle, aamupala poskeen ja koulutielle.

Teräshermot auttoivat jo edellisellä viikolla, kun Juniori aloitti uudessa päiväkodissa, joka siis toimii näin koulun alettua iltapäivähoitopaikkana. Ei jälkeäkään jännittämisestä tai hermoilusta, sinne vvaan menoon mukaan. Asiaa toki auttoi sekä kouluun että uuteen päiväkotiin tehdyt vierailut, ja että kummassakin on pari kaveria vanhasta päiväkodista.

Alakoululaisen koulupäivä on täälläkin tietysti lyhyempi kuin vanhempien työpäivä, mutta tarjolla on onneksi erinomaisia tukipalveluita. Koululla on ennen koulupäivän alkua aamupalakerho, ja koulupäivän päätteeksi iltapäivähoitopaikka noutaa lapset minibussilla iltapäiväkerhoon. Kätevää. 

Alku on mennyt todella hienosti ja Juniori tuntuukin kasvaneen taas huiman pyrähdyksen. Ilmoille on kajahtanut jo useampaankin kertaan, että "äiti, minä osaan, minä en ole vauva, minä olen iso poika, minä menen isoon kouluun" (asioissa, joita ei sitten millään pari viikkoa sitten voinut tehdä itse, toim huom.).

Oikein mukavaa päivää kaikille!

No comments:

Post a Comment