August 23, 2015

Miau!

Minä olen kissaihminen. Näinkin syvällinen ja elintärkeä ajatus nousi jostain mielen sopukoista taas eräänä kauniina päivänä, kun pomo ilmestyi töihin koiransa kanssa.

Ei siinä pomon koirassa mitään vikaa ole, ihan söpö ja suloinen ja kiltti ja kultainen, mutta koirat nyt vaan noin yleisesti ottaen eivät herätä minussa vastaavia pakko-paijata-ja-rapsuttaa –tuntemuksia kuin kissat.

Olen täysin tietoinen, että on olemassa myös samoin tuntevia koiraihmisiä, joiden mielestä kissat nyt vaan ovat jotain otuksia, mutta koirat, ne ne sentään ovat jotain.

Mutta en vaan voi käsittää heitä. Kun tulen töistä kotiin, ja minua, jos herra kissaherra niin suvaitsee, on vastaanottamassa sulavasti kulkeva, päiväunilta heräävä ja makeasti haukotteleva ja venyttelevä, pehmeä ja ennen kaikkea hiljainen ja rauhallinen kissa – voiko parempaa olla? Miten joku voi haluta juoksevan ja hyppivän ja tohottavan ja läähättävän tervetulotoivotuksen? En ymmärrä.

Tämä kirjoitus on kirjoitettu (ainakin puoliksi) huumorimielessä enkä kaipaa kiistelyä, kumpi on parempi, kissa vai koira (minähän tiedän sen jo :) ), minulle kissa- ja koiraihmiset ovat ihan samanarvoisia. Kunhan niistä lemmikeistä pidetään hyvää huolta. Oikein mukavaa päivää kaikille eläinihmisille!

2 comments:

  1. Meillä ei ole mitään lemmikkiä, mutta kovasti on nyt mietitty kissaa. Pidämme molemmat kyllä sekä kissoista että koirista, mutta tällä hetkellä meille ei koira sovi. Vaatii liian paljon sännöllisyyttä. Itseasiassa kummipoikamme perheessä toivotaan, että heidän tyttökissansa teksisi pentuja, joten sieltä varmaan saisimme uuden perheenjäsenen.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ihania kissanpentuja! Niinhän se on, vaikka molemmissa on huolehtimisensa, vaatii koira säännölliset ulkoilutukset ja kouluttamiset ja siis emännältä ja isännältäkin selkeän päivärutiinin ja siihen sitoutumisen. Toivottavasti teille löytyy se oma lemmikki!

      Delete