July 12, 2015

Rapakuntoisen kuntokesä

Hyvää sunnuntaihuomenta!

Olen täällä blogissani aina välillä kirjoittanut kuntokesästäni, mutta mistä en ehkä ole ainakaan suoraan kirjoittanut, on se turhautuminen, mitä urheilu tällaiselle rapakuntoiselle on välillä aiheuttanut. Toisaalta tietää, että kun vaan jaksaa painaa, niin kyllä niitä tuloksiakin alkaa näkyä, mutta mitäs kun noudattaa pilkuntarkasti aloittelijan juoksuohjelmaa, mutta ei vaan pysty? 

Kun en jaksanutkaan juosta sitä hemmetin 5 km puistojuoksua juhannuslauantaina, oli turhautuminen rankkaa ja juoksu maailman tyhmin laji. Siis miten voi olla treenaamisenkin jälkeen niin huonossa kunnossa, ettei pysty juoksemaan yhtä puolituntista? Ja kun vielä viikonkaan päästä siitä ei mittariin tullut kuin vajaa 4 km yhtämittaista juoksua, oli tossut lentämässä seinään ja maailma minua vastaan ja Englanti ihan syvältä eikä kukaan edes oikeasti välittänyt minusta. Olin varmaan tosi viehättävää seuraa.

Kunnes sitten eilen illalla kuohuviinilasillisella juttelimme juoksemisesta erään myöskin vastikään juoksemisen aloittaneen ystäväni kanssa, ja hän mainitsi juosseensa hänelle vinkkaamani ja mittaamani 5 km lenkin - ajassa 44 min. Oivallus! Niinpä tänä aamuna kirmasin aamulenkille ja juoksin hitaasti. Juoksin ja juoksin - ja juoksin vihdoin sen koko 5 km! Eikä sitä aikaakaan sitten lopulta mennyt kuin 34.24 (epävirallisen puhelinajanoton mukaan). Nyt on kuulkaa niin voittajaolo!

Tästä tulee (koko päiväksi luvatusta sateesta huolimatta) hyvä päivä!

2 comments:

  1. Just noin! Ei se vauhti vaan matka. Tuskin sulla on tarkoitus pikajuoksijaksi ryhtyä;) nimim. 3 v juossut rva. 42 v...

    ReplyDelete
    Replies
    1. No niin, vaikka ei se vauhti alunperinkään mikään päätä huimaava ollut... Tästä sitten aletaan kiristämään tahtia! :) Millaisia matkoja sinä juokset? Käytkö juoksutapahtumissa?

      Delete