July 16, 2015

Internetaikaa ja shekkivihkoja

Minä sain shekin. Shekin. Viimeksi olen pidellyt shekkiä kädessäni – tai edes nähnyt sellaisen – noin 25 vuotta sitten työskennellessäni Ruokavaraston kesäkassana.

Jos shekit ovat Suomessa kaukainen muisto esi-internetiaaliselta ajalta, täällä Englannissa shekit ovat tänäkin päivänä erittäin aktiivisesti käytössä ja käypää valuuttaa. Tosin itselläni ei shekkivihkoa ole, enkä ole sitä vielä mihinkään tarvinnut, sillä täällä onneksi tunnetaan myös sellainen ultramoderni maksuväline kuin luottokortti.

Mutta tämä shekki ei suinkaan tarkoita, että Englanti olisi jotenkin jämähtänyt suuruudenaikoihinsa jonnekin muutaman vuosisadan taakse, ehei. Päinvastoin sain tämän nimenomaisen shekin paikallisen erittäin edistyksellisen verkkopalvelun ansiosta.

Nimittäin verottajan.
Kyllä, hänen majesteettinsa verottajalla on nimittäin aika hieno ja edistyksellinen veroilmoitusjärjestelmä verkossa. Erinäisistä sattumuksista johtuen jouduin tekemään täällä ihan oikean veroilmoituksen, ja siinä vaiheessa, kun tämä sitten virallisesti selvisi, oli paperi-ilmoituksen viimeinen jättämispäivä mennyt jo ohi. Mutta ei hätää, onhan tuo verkkopalvelu. Kylmä hiki nousi otsalle.

Kun olin saanut siihen tunnukset (kahdet erilliset, paperipostilla, saaminen kesti muistaakseni kaikkiaan noin kuukauden) ja kirjautunut sisään, havaitsin järjestelmän a) loogiseksi, b) ihan mahtavaksi ja c) tajuttoman siistiksi. Kun olin syöttänyt palveluun kaikki tuloni ja vähennykseni, sain vastaukseksi samantien maksettavan veromäärän selkeästi puntina ja penneinä, jonka sitten sain vielä maksaakin samantien tämän samaisen palvelun kautta. Helppoa!

Nyt puoli vuotta myöhemmin verotus on tarkistettu, ja minä sain pienen palautuksen. Shekkinä. Postissa.

Tämä verojenmaksu-ja -.palautusproseduuri kuvaa minusta jotenkin hienosti tätä Englannin ristiriitaisuutta. Toisaalta täällä eletään viimeisintä teknologiaa ja hienoja järjestelmiä käyttäen – ja sitten kuitenkin niiden käytön edellytyksenä on muinaiset kirjepostit ja shekit.

Vastaavanlainen murroskausi on kohtaamassa myös perienglantilaista henkilöllisyyden ja asuinpaikan todistamista eli sitä kaasulaskua. Yhä useampi käyttää sähkö- ja kaasulaitosten paperitonta palvelua eikä siis saa lainkaan paperilaskuja. Kuitenkin vaikkapa puhelinliittymää hankittaessa mukana pitää olla pysyvästä asuinpaikasta todistava paperi, käytännössä siis useimmiten kaasulasku. Ja sitten kun sen puhelinliittymän saa, niin eihän se operaattorikaan sitten paperilaskuja enää lähettele. Enkä tiedä, vastaanottaisivatko shekkejäkään.

Mutta näin siis minusta tuli onnellinen shekin omistaja. Nyt pitäisi sitten vielä selvittää, mitä tälle oikein pitäisi tehdä.

PS1: En nyt taas tiedä Suomen verottajan viimeisimpiä järjestelmäkuvioita, mutta viimeksi katsoessani Suomessa voi kyllä ilmoittaa tulonsa ja vähennyksensä verkossa, mutta palvelu ei suinkaan samantien ilmoittanut verojen määrää, saati tarjonnut mahdollisuutta niiden maksamiseen.

PS2: Työkaverit vakuuttivat, että yleensä verottaja kyllä maksaa veronpalautukset suoraan pankkitilille, mutta ehkä tässä tapauksessa oli kyse jostain virheestä tai häiriöstä tai ehkä palvelu ei vain muistanut kysyä pankkitilini numeroa...

No comments:

Post a Comment