June 02, 2015

Matkalla: Lille

Niin, Lille.

Lille valikoitui viikonloppumatkan kohteeksi muutamankin hiukan toissijaisen seikan summana. Ensinnäkin halusin mennä Eurostarilla. Olen mennyt Englannin kanaalin ali junalla toki aiemminkin, kun kävin edelliskesänä Brysselissä (postauksia reissusta), eli kyse ei ollut sinänsä uudesta kokemuksesta. Pikemminkin siitä, että se nyt vaan on aika näppärä. Toisekseen en halunnut taittaa matkaa kovinkaan pitkään. Kolmanneksi, halusin Manner-Euroopan puolelle. Ja sitten oli Lena. Lille on kummitellut mielessä aina siitä asti, kun Lena siitä blogissaan London and Beyond kirjoitti.

Niinpä hoipertelin perjantai-iltapäivänä työpaikan pitkähköltä lounaalta St. Pancraksen asemalle ja puolitoistatuntia myöhemmin olinkin jo Ranskassa!

Usein reissujeni suunnittelussa kaivan netistä kaikki kaupungin museot ja nähtävyydet ja teen itselleni hyvät päiväohjelmat, aamulla sinne ja sen jälkeen tänne ja iltapäivällä vielä tuonne. Hyviä reissuja. Mutta tällä kertaa päätinkin, että otan ihan rennosti ja menen ihan korvakuulolta, katsotaan, miten se sujuu meikäläiseltä.

Tämä kevät on taas menty aamuvirkkuna, ja niinpä olinkin lauantaiaamuna (naapurihuoneen naisten puoleenyöhön kestäneestä äänekkäästä kälätyksestä huolimatta) jo kahdeksalta Lillen vanhan kaupungin typötyhjillä kaduilla. Aurinko nousi, kahvilat heräilivät, pikkuhiljaa ihmisetkin.



Oli kuitenkin näyttely, jota en yksinkertaisesti vain voinut ohittaa. Taidemuseon ankkanäyttely, jossa taideteoksista oli tehty ankkaversio. Mitäpä, jos historian tapahtumien taustalla olisikin ankkoja? Vaikkapa näin:
Ja näin, ja näin, ja näinkin:


Siinäpä sitä miettimistä! Täytyy kyllä tunnustaa, että Romuluksen ja Remuksen nähdessäni purskahdin aika äänekkääseen nauruun. Tämä näyttely on esillä 5.7. asti Lillen taidemuseossa Palais des Beaux Art.

Kaupungilla kiertelyn lisäksi käytin siis myös hyvän osan päivästä kauppojen kiertelyyn, mutta aika vähiin ne ostokset sitten jäivät. Muodin ja kauneuden kotimaasta tälle englantilaistuvalle suomalaiselle tarttui mukaan muutama purkki Brysselin muistojen mukaan "maailman parasta" kosteuttajaa (toivottavasti ei ole aika kullannut muistoja) ja kynsilakkaa, eli eipä sitten mitään suurta villiintymistä tapahtunut. Kävin minä siellä joidenkin ihannoimassa Sephorassakin, mutta kun jo ovella tuli vastaan niin sakea tuoksupilvi, että ei-allergistakin heikotti, niin käännyin aika nopeasti takaisin. Ja marssin Galeries Lafayetten kosmetiikkaosastolle, hahhaa.

Sen verran täytyy vielä mainita Lillen ja Ranskan ruokakulttuurista, että kävin tietysti hotellin vieressä olevassa Carrefourissa (eli siis paikallinen Prisma) ostamassa pientä iltanaposteltavaa, ja ne juustotiskit, ne juustotiskit - ei sitä voi uskoa, ennen kuin näkee :) Pelkkiä camembertejä oli ainakin puolitoista metriä neljässä tasossa. Voih.

Sellainen lauantai Lillessä, sunnuntaista sitten toisella kertaa, se kuluikin enemmän taiteen parissa.

Onko teillä kokemuksia Lillestä?

2 comments:

  1. Eipä ole tullut käytyä LIllessä. Oliko sinulla tietoa kenen taiteilijan tekemiä nuo teokset ovat vai oliko ne useammalta taiteilijalta. Hauskoja.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ankkateosten takana on saksalainen taiteilijaryhmä interDuck, valitettavasti en tiedä yksittäisiä taiteilijoita.

      Delete