May 11, 2015

Matkalla: Edinburghin eläintarha

Kun reissussa ollaan lasten kanssa, rakennetaan myös matkaohjelma sen mukaan. Me suuntasimme Edinburhissa ihan ensimmäisenä eläintarhaan. Eläintarha on pienen bussimatkan päässä keskustasta, ja jo bussissa huomasimme Skotlannin hiukan leppoisamman elämänasenteen ainakin Lontooseen verrattuna: bussissa pitää maksaa käteisellä ja luonnollisesti tasarahalla, ja kun meiltä ei aluksi ollut löytyä vaadittavaa summaa, totesi bussikuski tyynesti, että ei se haittaa, joku toinen on kyllä maksanut hiukan ylimääräistä, että kyllä se vaje on katettu. No, taskusta löytyi sitten kuitenkin vielä se puuttuva kaksikymmenpenninen.
Kauniissa, hyvin hoidetussa eläintarhassa ja puutarhassa oli ilo kulkea ja katsella eläimiä, vaikka ilma ei ihan paras mahdollinen ollutkaan. Useita eläimiä pääsi katsomaan sisätiloista, mikä oli tietysti näillä keleillä mukavaa, ja muutenkin aitaukset olivat katselu- ja valokuvausystävällisiä. Tiedättehän, ei sellaista kanaverkkoristikkoaitaa, jonka läpi ei vaan voi kuvata muuta kuin sitä aitaa, vaan sen sijaan pleksilasia tai isompisilmäistä verkkoa tai perinteistä aitaa, jonka raosta saa kivan kuvan siitä eläimestä, ei aidasta. Niin kuin vaikka näistä flamingoista.

Huomaa simpanssivauva. Pleksilasin läpi kuvattu, pahoittelut hiukan sumeasta kuvanlaadusta.
Pingviinit ovat kyllä tosi sympaattisia. Meillä on kotona katsottu Happy feet -elokuvaa, joten Juniorikin oli innoissaan näistä kavereista.

Edinburghin eläintarhan erikoisuutena ovat jättiläispandat ja minäkin olin varannut meille etukäteen ajan pandojen tapaamiseen. Täytyy sanoa, että vaikka panda tietysti olikin hellyttävä näky, oli tämä kokemuksena hiukan pettymys. Olin mielessäni kuvitellut näkeväni pandan taotaotyyliin bambunvarsi kädessä, ja kun todellisuus sitten olikin panda betoniyksiössä nukkumassa hetekassa, en ihan kokenut sellaista pandatäyttymystä, kuin mitä olin ajatellut. Poiskävellessä näin kuitenkin pandojen ihastuttavan "takapihan" bambuineen, ehkä karhua vaan yksinkertaisesti väsytti.
Toinen Edinburghin eläintarhan harvinaisuuksista on koala, ja ne olivatkin kyllä tosi suloisia. Uneliaita, mutta suloisia. Kokemus oli myös nähdä valtava sarvikuono, hetken aikaa ulkoiltuaan palasi sisälle kaverin luoksi. Taisi tosin olla hiukan tämän parivaljakon hierarkiassa vielä jotain epäselvää, sen verran piti toista töniä.


Eläintarhalla riittää kokoa ja siis myös nähtävää koko päivän retkeä varten. Näin keväällä ei ollut ruuhkaa, ja eläimiä pääsi katsomaan helposti ja odottamatta pienenkin lapsen kanssa, myöhemmin kesällä kannattanee varautua hiukan suurempaan ihmismäärään.

No comments:

Post a Comment