April 18, 2015

Riippuvuuksia ja lisää haasteita

Jokakeväinen "NYT alan liikkua" -fiilis on taas täällä. Ja kyllä oikeasti pitääkin/pitäisikin. Taas.

En ole koskaan saanut "liikuntaa osaksi elämää", en vaan saa siitä niitä kicksejä. Tai saan, mutta käsite adrenaliiniriippuvuus on minulle ihan vieras. Minun kehoni ei vaan vaadi säännöllistä liikuntaa ja adrenaliinipiikkejä.

Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi yrittänyt. Olen vuosien varrella ostanut useita jumppakortteja ja salijäsenyyksiä ja noudattanut juoksuohjelmia. Mutta liikunta ei vaan ole minulle sellainen välttämättömyys, ettenkö voisi olla ilmankin.
Tänä vuonna olen testannut itseäni ja riippuvuuksiani muutenkin. Vietin ensin tipatonta tammikuuta, ja kun se oli "liian helppoa", jatkoin suoraan sadan päivän haasteeseen. Sitten oli makeaton maaliskuu eli kuukausi ilman karkkeja ja kakkuja. Molemmat sujuivat ihan ilman sen kummempaa draamaa. Voisiko olla, että minulla on jotenkin korkea riippuvuuskynnys, eli en vaan jää niin helposti koukkuun näihin nautintoaineisiin ja sellaisiin? Enkä myöskään liikuntaan?

Kyllä minä liikunnasta nautin, hyvän jumpan tai lenkin jälkeen on tosi hyvä olo. Ja tietysti kun liikkuu ja on hyvässä kunnossa, jaksaa paremmin touhuta ja tehdä töitä. Eikä ole niskat kipeät, toimistotyöläisen vaiva. Kroppa kyllä tykkää adrenaliinista, kun sellaista saa, mutta se ei vaadi sitä, ei huuda, että nyt lenkille. Ja siksi se salillakäynti onkin kerta toisensa jälkeen niin helppo lopettaa.

Enemmän kuin aineista riippuvuutta alkuvuoden haasteissa testattiin tietysti päätöksentekoa ja päätöksissä pysymistä. Minä päätin olla juomatta, minä päätin olla herkuttelematta. Minä pysyin näissä päätöksissä ja vieläpä helposti, ja olen kyllä itsestäni ylpeä. Entäpäs jos minä nyt päätän alkaa liikkua?

Ostin 4 kuukauden Yoogaia-jäsenyyden. Sen lisäksi kaivoin esille juoksuohjelman. 4 kuukautta lomareissuun. 4 kuukauden liikuntahaaste?

No comments:

Post a Comment