April 14, 2015

Brighton Marathon -tunnelmia

Taas on työviikko käynnistynyt ja aika kerrata hiukan viikonlopun rientoja. Meillä oli ohjelmassa päivä Brightonissa, mutta tällä kertaa hiukan erilaisissa merkeissä – nimittäin Brighton Marathon –tunnelmissa.
Mies on treenannut koko talven ja nyt sitten vihdoin oli h-hetki. Hiukan viime hetkellä iskenyt flunssa ja sen aiheuttama katkos treeniohjelmaan mietitytti, mutta toipuminen oli kuitenkin sen verran reipasta, että hän päätti osallistua. Hiukan taisi tinkiä tavoiteajasta, mutta kuitenkin. Juniori ja minä toimimme sitten kannustusjoukkoina (lue: vietimme mukava Brighton-päivää kahden kesken).

Koska pysäköinti on Brightonissa niin sanotusti haasteellista, etenkin suurien tapahtumien aikaan, matkailimme ekologisesti junalla. Aikainen aamujuna oli melkein täynnä jo meidän kotiasemallamme, ja täyttyi seuraavilla pysäkeillä ihan umpitäyteen juoksuasuihin sonnustautuneista matkustajista ja heidän huoltojoukoistaan. Pieni Preston Parkin asema, jolla juna sitten tyhjeni, olikin ratketa liitoksistaan.

Maratonin lähtö oli siis Preston Park –puistosta ja nurmikentällä kyllä näki selkeästi, kuinka paljon on 10000 juoksijaa + huoltojoukot. Paljon. Mies etsi sopivat lähtöasetelmat ja Juniori ja minä hakeuduimme kadun varteen kannustamaan.

Pian sitten jo ohitsemme juoksikin kärkijoukko, joka jo tässä vaiheessa eli ensimmäisten parin-kolmen kilometrin jälkeen oli vetäissyt pienoisen kaulan muihin, ja sen jälkeen tasainen virta juoksijoita. Ja sitten lisää juoksijoita. Ja lisää. Ja vielä lisää. Ja – Mies! Onnistuimme kuin onnistuimmekin bongaamaan hänet juoksijajoukosta, ”Isä, isä” –huudot vaan raikuivat.
Tämän jälkeen sitten Juniori ja minä ryntäsimme tutkimaan viereistä puistoa (tästä lisää myöhemmin tällä viikolla) ja sieltä sitten pikkuhiljaa kohti Brightonin keskustaa ja rantaa. Juniori oli koko päivän tosi reipas, mitä nyt vähän karkkihammasta kolotti, ja kun kävelyä tuli päivän aikana meille mittariin reilusti, karttaa tutkien arvioisin reilut 8 kilometriä, olivat erilaiset ruokailu- ja herkuttelutauot ihan paikallaan.

Vaikka Miestä ei sitten enää tuon alkumatkan bongauksen jälkeen näkynytkään, oli käytössäni ihan kätevä puhelinappi, jolla voin seurata Miehen juoksun etenemistä. Siitä selvisi toteutuneet väliajat ja arvioitu saapuminen jäljelläoleviin mittauspisteisiin sekä loppuaika. Sen perusteella sitten ajoitimme Juniorin kanssa saapumisemme sovittuun kohtauspaikkaan rannan maratonkylässä.

Maratonkylässä oli valtava screeni, jolta voi seurata juoksijoiden etenemistä ja maaliintuloa, ja jos jonkinlaista ruokakojua. Sekä hyväntuulinen tunnelma, tietysti. Mikäs tässä, aurinkoinen päivä.


Jos päivä Juniorin kanssa oli siihen mennessä ollut mitä mainioin, oli tällä viimeisellä etapilla kyllä mennä hermot – ja taisi hiukan mennäkin, sen verran tiheä ihmismassa maratonkylässä oli. Vihdoin sitten Mieskin löytyi ja pysähdyimme vielä hetkeksi rintasyöpäjärjestön telttaan (mies juoksi heidän paidassaan), jossa oli tarjolla niin banaania kuin sipsejä ja karkkiakin ja tietysti lyhyt hieronta juoksijalle, palautui tunnelma taas reilusti positiivisen puolelle.
Mutta päivä oli ollut pitkä, joten suunta oli pian kohti kotia. Junassakin oli onneksi nyt hiukan väljempää. Oli kyllä tosi mukava päivä, saatiin reilusti aurinkoa ja raitista ilmaa. Ei tarvinnut illalla odotella unentuloa.


Jos jotakuta kiinnostaa, niin Mies juoksi maratonin aikaan 4:13. Kuulemma haluaisi juosta loppuvuonna vielä toisenkin, joten pienen tauon jälkeen taitaa meillä treenaus jatkua.

2 comments:

  1. Miten ihana päivä teillä olikaan! Ja reipas tuo sinun miehesi. Onnea hyvästä juoksusta ja ajasta hänelle! :)

    ReplyDelete