February 26, 2015

Tipattomasta astetta haastavampaan

Pidin tänä vuotta tipatonta tammikuuta. En ole moista koskaan aiemmin kokeillut, mutta nyt sitten jostain kummallisesta syystä ajattelin sen olevan ihan mukava kokeilu.

Taustalla ei ole mitään ylenmääräistä punaviinin kanssa läträilyä tai dramaattisia känniloukkaantumisia (henkisiä tai fyysisiä) tai mitään muutakaan. Ei siis sen kummempaa, kuin että kun kuitenkin (kiitos Juniorin) herään joka aamu viimeistään seitsemältä, niin onhan se nyt mukavampaa herätä ilman päänsärkyä ja sen suurempaa univajetta, kun on tajunnut lähteä bileistä kotiin silloin, kun siellä on kaikista kivointa eli ajoissa eikä seuraavan päivän puolella.

Kuukausi ilman alkoholia oli helppoa. Kuin heinänteko. Ei tehnyt mieli. Yhden kerran hiukan mietitytti, kun olimme pitkästä aikaa menossa Miehen kanssa syömään ihan kahdestaan, mutta eipä ollut sekään sitten iso juttu.
Teelinjalla. Tässä kesällä nautittu versio.
Tammikuun lopussa oli vähän sellainen ”tässäkö tämä nyt oli” –olo. En kokenut suurta henkistymistä, ei tuntunut energisemmältä, en "kukoistanut" normaalia enempää, enkä edes ollut säästänyt huimia summia rahaa.

Päätin siis korottaa panoksia. Tarttua vähän jälkijättöisesti Sata päivää –haasteeseen. No, pienellä fuskulla, sillä kavereille asiasta kertoessani naureskelin jättäväni itselleni option lasilliseen shampanjaa Ystävänpäiväksi, jos Mies vaikka veisi minut romanttiselle illalliselle. Muka, Mieskö, ei tule tapahtumaan. Vaan tapahtuipa eli ”jouduin” sitten sen yhden lasillisen kuplivaa juomaan. Mutta muuten – seuraavan kerran alkoholijuomia aikaisintaan 11.4.2015 (laskinko oikein?).

Nyt helmikuun loppupuolella ollaan haasteen puolivälissä. Ei ole vieläkään ”en ole koskaan voinut paremmmin” –tuntemuksia.

Mutta jotain olen kuitenkin huomannut. Olen kiinnittänyt huomiota jär-kyt-tä-vään makeanpupertamiseen. Keksejä, karkkeja, kakkuja. Esimerkiksi vaikka tuo edellinen postaus. Herkkuja. Ei hemmetti.  

Asiaa ei tietenkään parantanut se, että yhtenä aamuna Juniori taputti vatsaani ja sanoi, että äidin masussa on vauva (ei muuten ole). Ja kesälomareissuunkin lähdetään yhdessä ystäväperheen kanssa. Miten muka kehtaan siellä oleilla bikineissä altaalla?
Ystävänpäivänä herkuteltiin tällä - instan seuraajat näkivätkin tämän kakun jo aiemmin.
Samaan aikaan radiossa: haasta itsesi – ”detox” - suklaavapaa maaliskuu! Kuukausi ilman suklaata, säästä rahaa (ja lahjoita syöpäjärjestölle).

Pystyisinkö? En. Minäkö muka? Ehei. Ehkä. No hitsit. Makeaton maaliskuu? Lähteekö joku mukaan?

4 comments:

  1. Ma jotakin karkkilakkoa jo suunnittelinki kun on alkanu lahtea kasista toi iltasin mutustelu. Eli ma oon mukana!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei vaan, ja kivaa - tai siis kääk, tämähän täytyy nyt sitten ihan oikeasti toteuttaa :D

      Delete
  2. Voi Junioria! Mulle on tarjottu junassa istumapaikkaa... Lohduttauduin sillä että mulla oli käsissä just joku Mother&Baby lehti, että varmaan näytin just otolliselta siinä jotain raskausjuttuja lukiessani, mutta pitäis silti varmaan alkaa itsekin suklaalakkoon :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Iik, aika paha :D Mutta olipa kohteliasta käytöstä, siihen on aina mukava törmätä!

      Delete