January 21, 2015

Tiedäthän, että...

Olemme jo Juniorin vauva-ajoista lähtien tehneet ihan selvän kielijaon meidän perheessä - Mies puhuu lapselle englantia ja minä suomea. Piste. Vastaavasti lapsi puhuu isälleen isän kielellä ja äidille äidin kielellä, "äiti's words". Kaikki hyvin?

Välillä Juniori on ollut innokas tulkki kääntäen minulle suomeksi kaiken, mitä isä, päiväkodin tädit tai kuka tahansa sanoikin englanniksi. 
Nyt, kun olemme asuneet täällä kohta kaksi vuotta - ja etenkin jouluisen Suomi-vierailun jälkeen - huomaan, miten Juniorin suomenkieli on kovasti murteellista. Jouluna sai hyvää vertailukohtaa serkkuihin, ja onhan se selvä, että Juniorin suomenkielen sanavarasto ja kieliopin taitaminen eivät ole samalla tasolla kuin samanikäisten Suomessa asuvien suomalaislasten vastaava. Kun koko elinympäristö (äitiä lukuunottamatta) on englanninkielinen, onhan se ihan selvää, että suomi ei voi olla yhtä vahva kuin englanti.

Mikä siis neuvoksi? Suomi-koulu on hyvä lisä, mutta valitettavan pieni. Pikkuisessa kotikaupungissamme ei asu muita suomalaisia. Suomalaiset lastenlaulut soivat automatkoilla, ja välillä äidinkin suomalaiset levyt. Youtubesta katsotaan suomenkielisiä lastenohjelmia ja netissä pelataan Pikku Kakkosen pelejä.
Syksyllä Juniori aloittaa koulun ja alkaa lukemisharjoitukset. Hän on jo nyt kiinnostunut kirjaimista ja kysyy jatkuvasti kirjoista, että mitä tuossa ja tuossa lukee. Miten opetan hänet lukemaan suomeksi? Voinko opettaa hänet lukemaan ja kirjoittamaan suomeksi samalla, kun hän opettelee koulussa samoja taitoja englanniksi? Saanko hänet innostumaan lukemisesta myös "äidin kielellä"?

Suomen-lomat ja muutaman vuoden kuluttua myös kesäleirit Suomessa ovat yksi lisäkeino suomenkielen vahvistamiseen, mutta ei vielä. Onhan päiväkoti-ikäinen vielä liian pieni. Mutta onko sitten "muutaman vuoden kuluttua" jo liian myöhäistä? Onko suomi silloin jo jäänyt liian heikoksi? Mikä neuvoksi? Kokemuksia ja vinkkejä vastaanotetaan!
Siihen asti meillä jatketaan Suomi-musiikilla ja kirjoilla ja runsaalla puhumisella ja koitetaan korjata ja toistaa, mutta ei latistaa. Ja kuka voisikaan korjata kieliasua, kun Juniori sanoo: "Äiti, sun tietää, minä tykkään sunsta"?

6 comments:

  1. Hei! Tyttareni meni kiwikouluun 5 vuotta taytettyaan. Suomen kielen taito hiipui hiipumistaan ja aksentti todella hauskaa, laulavaa, niinkuin tama kiwi-englantikin. Tama siitakin huolimatta etta koko perhe on suomalainen, ja kotona puhuttiin vain suomea! Veikkaan että suomen kieli olisi talla hetkella todella heikko, jos ei oltaisi kayty tuossa pari vuotta Suomessa asumassa kun lapsi oli reilu 6 vuotias. Eli ei se kielen yllapito helppoa ole...that being said - lapsi oppi lukemaan ja kirjoittamaan suomeksi taalla Uudessa Seelannissa asuessa vahan niinkuin "siina sivussa"! Ja tasta on ollut valtavasti hyotya myos englannin opiskelussa. Arvaat varmaan etta spelling tests ei ole meidan lapselle mikaan ongelma, kun han opettelee sanat testia varten seka oikein lausuttuna, etta suomeksi lausuttuna :) Kirjoitus, lukeminen ja kielioppi ovat olleet ilmeisesti todella helppoja (ainakin raporteista, aineista ja open kommenttien perusteella). Eli kahden kielen yllapidosta (siitakin huolimatta etta toinen olisikin heikompi), on todella paljon hyotya tulevaisuudessa! Tsemppia!

    Ai niin! Ja juuri talla viikolla juttelin ystavani kanssa, jonka isovanhemmat tulivat tanne Hollannista. Ystavani harmittelee, ettei aiti koskaan opettanut lapsilleen hollantia vaikka sita sujuvasti tottakai puhuikin, vaan kaikki kommunikointi aidin kanssa oli aina englanniksi! Aiti on nyt vasta ymmartanyt kaksikielisyyden hyodyt ja hauskuuden, ja opettaakin kielta nyt ystavani lapsille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentista ja rohkaisusta, hihii, tuskin maltan odottaa noita spelling testejä täällä, kai niitä täälläkin harrastetaan! Juniori olisi nyt tosi kiinnostunut kirjoista, eli täytyy nyt varmaan takoa (tai siis lukea), kun rauta on kuumaa , ja koittaa istuttaa kirjainnostusta. Suomessakin käsittääkseni joskus 70-luvulla oltiin sitä mieltä, että kaksi kieltä kotona vain sekoittaa lasta ja hidastaa kehitystä - ja nythän ollaan ihan toista mieltä!

      Delete
  2. Mielenkiintoinen juttu, nama aina kiinnostaa, me asumme Turkissa ja tyttöni on 3.5v., mina puhun hanelle suomea ja isa turkkia, kieli on kehittynyt hyvin eika tarhan aloituksen jalkeenkaan ole huonontunut, turkki on toki samalla vahvistunut silla aiemmin suomi oli selkeasti se tytön vahvempi kieli. Meilla kay aika paljon sukulaisia ja ystavia taalla Suomesta ja taalla asuu muutamia suomalaisia, joiden kanssa valilla tavataan. Olen pienesta asti hölöttanyt koko ajan suomea tytölle, alussa olin kuin yksinpuhelija toistellessani ja selittaessa kaikkea mita tapahtuu ymparilla. Monella suomalaisella tuttavallani on taalla jo isoja lapsia ja kylla se suomenkieli on sailynyt melken kaikilla, jos suomea on vain puhuttu, osalla murteellisempana kuin toisilla. Tarkeinta on minun mielesta sailyttaa kieli, jos lapsi muuttaa jossain vaiheessa Suomeen vaikkapa isompana opiskelemaan niin uskoisin murteellisuuden haviavan ajan kuluessa ymparistön avulla. Mun blogissa on kaksikielisyys tagin alla juttuja tytön kielen kehityksesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kommentistasi, täytyypä mennä katsomaan blogistasi teidän kokemuksia! Vaikka aina välillä huolestuttaakin, niin yllä minä aion kovasti kamppailla sen suomenkielen säilymisen puolesta meillä, jos vaikka tosiaan vielä palataan Suomeen jossain vaiheessa, ja vaikka ei palattaisikaan, niin onhan lapsen puoli sukua siellä ja milläs kielellä Juniori sitten mummun kanssa juttelisi?!

      Delete
  3. https://www.facebook.com/groups/629653683748890/ :)

    ReplyDelete