November 12, 2014

Tällainen päivä tällä kertaa

Eihän ne päivät aina ole ruusunpunaisia, mutta sattuipä sellainen päivä, että oli ehkä elämäni kamalin lounastunti.

Draamankaaren kannalta ikävä kyllä se kaikkein pahin sattui ihan ensimmäisenä, ja niinpä sen jälkeen tapahtuneet sattumukset, jotka minä tahansa muuna päivänä riittäisivät kyllä jo yksinäänkin pilaamaan päivän, eivät oikeastaan kuulosta kovin kummallisilta. Kunhan hiukan kirpaisevat.

No niin, tästä se lähtee, oletko valmis? Ajoin kolarin. Ihan heti lounastunnin alkajaisiksi peruutin päin toista autoa. Jälkikäteen tietysti voi kysyä, että miksi en katsonut tarkemmin ja vielä kertaalleen, ja miksi ylipäätään piti lounastunnilla lähteä autoilemaan, eikö nyt olisi voinut vaan kävellä. No, onneksi tuli vain pienet naarmut ja lommot molemmin puolin eikä mitään sen vakavampaa.

Kun siitä sitten pääsin eteenpäin asioilleni, oli lounastunnista tietysti kulunut jo hyvä tovi, mutta laukussa on poltellut jo jonkin aikaa pino tärkeitä papereita, jotka oli nyt tänään saatava vihdoin postiin. Joten kylälle ja kipin kapin postiin. Joka oli kiinni. Muuttanut. Hyvän kävelymatkan päähän. Ja vielä ylämäkeen.

Postissa oli onneksi oikeinkin avulias virkailija, joka (ainakin toivottavasti, jää nähtäväksi) osasi asiansa. Mutta aikaahan siinä sitten meni taas. Kaiken tämän jälkeen oli lounastuntia jälkellä ihan melkein viisi minuuttia. Naarmuuntunut autoni oli siellä, missä postin piti olla, eli ihan reippaan kävelymatkan päässä, enkä ollut vielä nähnytkään ruokaa. Kurniva vatsa voitti työpaikan odotukset ja suunta kohti ruokakauppaa ja kolmioleipähyllyjä - ja pikakassoja. Arvaatte varmaan, ei todellakaan ollut kovin pikaisia tällä kertaa nämä itsepalvelupikakassat.

Tässä vaiheessa alkoi jo naurattaa itseänikin, ei taas ihan nappipäivä. Onneksi accident management -palvelussa oli sentään osaava ja ystävällinen asiakaspalvelija, ja homma tuntuu toimivan. Eikä ketään sattunut. Se on kuitenkin pääasia.

Tällaista siis eilen, toivottavasti tänään on parempi päivä!


2 comments:

  1. Niinhän se on, että välillä on niitä päiviä, että miettii olisiko sittenkin pitänyt jäädä peiton alle, eikä ollenkaan nousta. Joskus mietin että Herra Murphy olisi voinut jättää keksimättä tuon kun yksi asia menee pieleen niin sitten muutkin mättää ;).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näinhän se on, ja hyvähän se on, että on erilaisia päiviä. Kai. :)

      Delete