June 06, 2014

Rantapäivä

Ai jai, täällä podetaan huonoa omaatuntoa blogin kirjoitusten viimeaikaisesta vähyydestä. Toisaalta on jotenkin ollut sellainen olo, että ei ole oikein tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista, bloggarin valkoisen paperin kammo ilmeisestikin, toisaalta on ollut ihan mukava pitää pientä taukoakin. Mutta onhan tässä kuitenkin jotain tehtykin.

Toisin kuin Suomi, Englanti ei ole varsinaisesti mikään järvimaa, joten hiekkarantoja kaipaavan on reissattava rannikolle. Meidän perheessä Mies on varsinainen rantahirmu, itse en niinkään, ja viime viikonloppuna oli kuulemma pakko päästä rannalle. Hiekkarannalle, ei siis Brightonin kivirannalle. Suunta siis Clacton-on-Sea –nimiselle paikkakunnalle puolentoista tunnin ajomatkan päähän. Mielessäni hiukan mietiskelin, että olisihan sen yhteensä kolmisen tuntia voinut autossaistumisen sijaan viettää vaikka puistossa leikkien ja ulkoillen, mutta mies oli sen verran päättäväinen, että tyydyin pitämään suurimmat mölyt mahassa. 
Ja mitäs, päivä oli ihanan lämmin, ranta pehmeän hiekkainen, olihan se ihan mukava istuskella ja nauttia auringosta, mutta merivesihän tietysti on sen verran kylmää vielä, että uiminen vaatii kyllä keskimääräistä enemmän kanttia. Niinpä me vain kastoimme varpaita ja keskityimme hiekkakakkujen tekemiseen ja kivien veteen heittelemiseen. Ja syömiseen.
Niin kuin yleensä täkäläisissä rannikkokaupungeissa, on kaupungin viihde-elämän keskipisteenä Clactonissakin laituri eli pier ja siellä pieni huvipuisto sekä rantakadun ravintolat ja myyntikojut. Taaperon pontevista vaatimuksista huolimatta skippasimme huvipuistot tällä kertaa, onneksi vielä enimmäkseen tuo ”poissa silmistä, poissa mielestä” toimii, eikä huvipuistoa jääty kovin kauaksi aikaa suremaan, kun eteen ilmestyi lautasellinen ranskalaisia ja makkaroita. Ja kepsua. Vielä hetkiseksi rannalle ja pieni kävely pikkukaupungin ostoskadulla ja kohti kotia. Mukava leppoisa kesäpäivä!

No comments:

Post a Comment