March 16, 2014

Grilli verraton! - Preeminent Barbecue!

Lauantai olikin hiukan känkkäränkkäpäivä. Ensin halutaan ties mitä, ja sitten, kun sen saa, niin sittenhän ei tietenkään enää haluta. Hohhoijaa. Matkalla Suomi-kouluun kuunneltiin uutta lastenlaululevyä, myös sitä känkkäränkkälaulua, Mutta etenkin Lasten liikennelaulu pohditutti, ja takapenkki kysyikin moneen kertaan, että "Äiti, mikä on mieli?" ja "Mikä on turva? Mikä on verraton?" Siinäpä sitä olikin Äidille haastetta selittää!

Oikeasti minusta on todella hyvä, että Taapero tarttui näihin suomenkielisiin sanoihin ja halusi tietää, mitä ne tarkoittavat. Juuri eräänä iltana kirjaa lukiessamme tuli pieni väittely, oliko käppyrä kirjassa "kahdeksan" vai "number eight". Suomi jää väistämättä jalkoihin, kun joka päivä koko ympäristö äitiä lukuunottamatta on englanninkielinen. Suomi-koulussa eilen juttelimme asiasta muiden äitien kanssa, ja haasteelliseksi asian totesimme.

Olen itse pitänyt "tiukkaa linjaa" eli puhun Taaperolle vain suomea. Aina ja joka paikassa. Vaikka kaikki muut paikallaolijat olisivat mistä tahansa muualta. Yleensä kerron heille, että kasvatamme kaksikielistä lasta ja puhun lapselle vain suomea, "hope you don't mind". Jos joku siitä sitten loukkaantuu, niin oma on häpeänsä. Minulle on tärkeämpää, että lapseni osaa kieltä, joka on hänen äitinsä ja puolen sukunsa äidinkieli, ja että hän pystyy kertomaan Mummulle ja Vaarille kuulumisiaan ja ymmärtää, mitä he hänelle sanovat.

Koitan myös olla ymmärtämättä, jos Taapero vahingossa puhuu minulle englantia. Taaperolle onkin ihan selvää, että äidille puhutaan eri tavalla kuin muille ihmisille täällä. Usein Taapero ryhtyykin tulkiksi esimerkiksi päiväkodissa, ja kertoo minulle suomeksi, mitä täti on juuri minulle sanonut englanniksi.

Mitä mieltä te olette? Onko tylyä puhua suomea englanninkielisessä seurassa? Onko muilla kokemuksia ja vinkkejä kaksikielisen lapsen kasvatukseen?

Summary in English: Toddler was listening to Finnish children's songs and started to ask questions about the Finnish words. "What is safe?" and "What is mind?" and "What is preeminent?" That was a bit of a challenge for Äiti to explain! I try to be strict and only speak Finnish to Toddler even if everyone else around us has no clue what we are talking about. Usually I explain that we raise Toddler to be bilingual and I only speak Finnish to him, "hope you don't mind". And if someone does - I don't care. It is my son and I want him to understand the language that is his mother's and half of his family's mother tongue and I want him to be able to talk to and understand his grandparents. I also try not to understand if Toddler by accident speaks English to me. All this has led to funny situations where Toddler starts to translate to me in Finnish what e.g. a school teacher has just told me in English.

What do you think? Is it rude to speak Finnish when all the others in the party are English speaking? Do you have tips or experiences to share on how to raise a bilingual child?

Muuten: grillikausi on avattu! No, oikeasti se avattiin jo viikko sitten, mutta siitä ei ole kuvia, joten tämä lauantainen olkoon nyt sitten virallinen grillauskauden avaus.

Otherwise: barbecue season has started! Well, actually we started the season already a week ago but as there are no pictures of that let this be the official start. 
Tältä näyttää, kun toinen puolisko on Lihansyöjä ja tykkää lihastaan puoliraakana, ja toinen ihan normaali sekasyöjä ja haluaa pihvinsä vähän kypsempänä.
Meillähän siis grillataan, ja paljon. Grillaaminen, tai siis braai, alkaa heti lumen sulettua auringon paistaessa kevään merkeissä ja kausi kestää ja kestää...

We barbecue, I mean braai, a lot. As soon as there is no snow sunshine and the season will continue, and continue...
Palanpainikkeeksi.
Mutta ei se mitään, onhan se siis hyvää ja vielä jonkun muun laittamaakin, eli kyllä kelpaa!

But hey, it is good so I'm not complaining!
Foliokääreistä paljastui valkosipulileipää.
Tällainen lauantaipäivä!
This kind of Saturday this time!

2 comments:

  1. Kun aikoinaan oli töissä lastenneuvolassa terveydenhoitajana, oli asiakkaina paljon kaksikielisiä perheitä. Silloin puheterapeutti neuvoi, että kannattaa ohjata vanhempia puhumaan omaa äidinkieltään lapselle. Äidinkieli on tunnekieli ja sen osaaminen on tärkeää. Silloin neuvona oli, että vanhempien kannattaa puhua lapselle kaikissa tilanteissa omaa kieltään, ei väli oli läsnä ketä tahansa. Samoin, jos lapsi sattuu puhumaan äidille isän puhumaa kieltä ja äiti ymmärtää sitä, niin pitää vastata omalla kielellään. Monikielisyys on lahja joka antaa lapselle todella paljon. Omassa ystäväpiirissä isä puhui heidän pojalleen omaa äidinkieltään, mutta poika ei koskaan vastannut isälle hänen kielellään ja isä oli aika masentunut, että hänen poikansa ei osaa kommunikoida hänen ja hänen sukulaistensa kanssa heidän kielellään. Mutta kun he pääsivät käymään isän kotimaassa kun poika oli neljä vuotias, niin hän keskusteli kaikkien sukulaisten kanssa sujuvasti. Ja nyt näyttää siltä, että minkään kielen oppiminen ei ole vaikeaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Huh, hatunnosto isälle, joka jaksoi sinnitellä omalla kielellään, vaikka tuntuikin turhauttavalta! Sinnikkyys palkittiin tässä tapauksessa.

      Delete