October 16, 2013

Mitä ajattelin tänään?

Piipahdin tänään lähimarketissa. Banaaneja, maitoa, irlantilaisia perunarieskoja, kissanhiekkaa, pieni joulusuklaa - pienet täydennysostokset (sitä suklaata siis lähdin makeanhimossani oikeasti ostamaan). Kassajonossa edessäni oli vain yksi asiakas, hyvä hyvä. Mutta ei, kestää ja kestää, rupatellaan ja rupatellaan, neuvotaan ja ohjataan, rupatellaan vähän lisää...

Meidät suomalaiset on opetettu tehokkaaseen kauppakäyttäytymiseen. Lataa ostokset hihnalle, lyhyt "hei" kassahenkilölle, siirry reippaasti pakkaamaan, maksa ostokset ja ulos turhia tupeksimatta. Täällä on toinen meno. Pelkällä "hellolla" ei selviä, ilman pientä kuulumisten vaihtoa ei ostokset ala liikkua kassan läpi. Ja sitten varmistetaan, että oletkohan jo mahdollisesti valmis pakkaamaan (kun olen jo tovin odotellut ostoksiani kassi auki). Ostokset sipaistaan kassan läpi huolellisesti (hitaasti) ja saattaapa tulla jokunen rupatteleva kommentti hankinnoistakin. Lopuksi on tietysti ihan normaalia jäädä rauhassa pakkailemaan ostoksia niin, että kassa ja jono seisovat (täällä on siis sellaiset pienenmalliset kassapöydät, joihin mahtuu noin puolikkaan henkilön ostokset kerrallaan). Ei siis varsinaisesti mikään tehokkuuden mallimaa tämä Englanti, ehei.
velhola.com
Minä tietysti suomalaisena olin jo ärsyyntymispisteessä, naputtelin jalkaa ja sormia ja taisin päästää pari turhautunutta huokaustakin siinä jonossa seisoessani. Vaan yhtäkkiä mieleni valtasikin ajatus: mikäs kiire tässä oikein on? Työt tehty, päiväkoti on vielä auki, ei iltasuunnitelmia. Onhan se mukavaa päästä vähän juttelemaan niitä näitä paikallisten kanssa. Niinpä juttelimme pitkät pätkät rouvan kanssa paitsi säästä (kylmää ja sateista), myös arvuuttelimme hänen saamansa kirjekuoren sisältöä (ilmeisesti kakkuresepti), ja vielä kuinka ostamani perunarieskat ovat todella hyviä (vaikkakaan eivät toki itsetehtyjen veroisia). Astelin ulos kaupasta taas hiukkasen virkistyneempänä.
Schleich-S.
Mietin myös, että täkäläinen markethenkilökunta on aika erilaista suomalaiseen verrattuna. Suomessa on jotenkin tottunut siihen, että kaupassa on tyttöjä ja jokunen poikakin (no onhan siellä aikuisiakin), mutta täällä kaupan täti on oikeasti täti ja niitä setiäkin on aika paljon. Kassalla istuu melkeinpä aina jo pitkän työuran tehnyt vanhempi rouva tai herrasmies. Varttuneempaa henkilökuntaa näkee myös täyttämässä hyllyjä ja siirtämässä ostoskärryjä parkkipaikalta eteisaulaan. Suomen työurien jatkamiskeskustelut mielessä toisaalta minusta on hienoa, että täällä varttuneemmatkin ovat luonnollinen osa työvoimaa ja työ luonnollinen osa heidän elämäänsä, mutta toisaalta kyllä aika monet näistä harmaista panttereista olisivat jo ansainneet eläkepäivänsä.

Tällaista siis tänään mielessä. Mitä sinä ajattelit tänään?

2 comments:

  1. Muistam kun asuin kolme kuukautta Lontoossa opiskelemassa, niin yksi ihmetyksen aihe oli juuri tuo markettien kassahenkilökunnan jutustelu. Kuinka voit? Ompas hieno sää tänään jne. Samoin kun kysyi jotain neuvoa niin ohjaattiin melkein kädestä pitäen oikealle hyllylle ja jäätiin vertailemaan tuotteita. Aluksi kyllä hiemän hämmensi kun kysyin, että anteeksi, niin sain vastauksen "Yes darling, how can i help you?"

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin totta! Suomalainen palvelu kyllä kalpenee tämän täkäläisen rinnalla. Ja kyllä tuntuu hassulta nuo dearit ja darlingit ja kuinka kaikki on niin lovely :)

      Delete