September 04, 2013

Seikkailua ilmassa

Jos on ihmisillä ollut (tylsää) normimenoa, on kisuilla ollut viime päivinä elämässään jännitystä ihan muille jakaa.

Meidän kisulimmehan siis ovat sisäkissoja, eivätkä nuo siis leikattuine kynsineen pärjäisi tuolla kovassa maailmassa hetkeäkään. Etenkin Simba on kuitenkin erittäin utelias ja kyttää jatkuvasti tilaisuutta livahtaa ovenraosta tutkimaan ulkomaailmaa.

Kylällä kyllä näkee kissoja ulkona, ei siinä mitään. Sunnuntaikävelyltä palattuamme tapasimme kadulla naapurin kissaherran. Julmetunmoinen kolli, sivumennen sanoen, mutta hyvinkin huomionkipeä - maukui kadun toiselta puolelta meille, että pysähtykääpäs, ja hölkötti tien yli rapsutettavaksi, kellahti samantien katuun. Hetken siliteltyämme lähdimme kohti kotia, ja tämähän seurasi perässä. Ja livahti ovenraosta sisään ennen kuin ehdimme, no, kissaa sanoa!


Kääk! Vieras kissa lähti heti häntä pörheänä etsimään kisuleita ensin yläkerrasta ja sitten alakerrasta. Utelias ja virkeä, mutta selkeästi pienikokoinen Simba ymmärsi pysyä nojatuolin takana piilossa, mutta kookkaampi kissaherramme Titan päätti rohkeasti puolustaa kotiaan. No, eihän siitä hyvä seurannut, noin sekunnin sadasosan pikajuoksun ja välienselvittelyn jälkeen Titan oli juossut päin ikkunaa ja saanut kynnestä verinaarmun suupieleensä. Supersankari.

Vieras kisu kaapattiin pyyhkeeseen, huonolla menestyksellä, mutta se päätti kuitenkin tämän jälkeen marssia ulos ovesta. Olihan se joka tapauksessa selkkauksen selkeä voittaja.

Meillä oli loppupäivän ajan pari aika varovaisen oloista pientä kissaa.


Mutta kun mieli tekee ulos, niin mitä siinä sitten auttaa? Tänä aamuna tuli yhtäkkiä kumma tunne, että jotain puuttuu. Simba on kadonnut! Ei näy, ei kuulu. Kurkistan myös ulos, ja kas, siellähän se karkulainen on naapurin ajotiellä - samainen iso kolli kintereillään. Pelastustoimiin siis, onneksi ei kisunen yhtään vastustele, vaan päinvastoin on hyvinkin iloinen päästyään turvalliseen syliin ja omaan kotiin.


Mutta miten? Yläkerrassa oli makuuhuoneen pienen pieni tuuletusikkuna hiukan isommalla raolla, kuin muistin sen itse jättäneeni...

Hetken aikaa kuvittelen, että Simba olisi ehkä oppinut tästä seikkailustaan jotakin.

Harhaluulo.

No comments:

Post a Comment